"Pics or it didn't happen!"

Koska blogin lyhyen olemassaolon aikana olen jo saanut kyselyitä kuvien perään, niin käydäänpä läpi hiukan menneitä vaiheita niiden kuvien kera. Polkaisimme työmaan käyntiin aiemmin kuin olimme arvelleet niin tapahtuvan, koska naapurimme ilmoitti heidän tontilla tehtävistä louhintatöistä. Kävin uteliaisuuttani katsomassa paikan päällä, jolloin selvisi, että meidänkin tontilla jouduttaisiin louhimaan pätkä kanaalia viemärilinjojen tieltä – ja että se olisi syytä tehdä aika pikaisesti, mikäli mielimme tehdä sen ennen kuin naapurin tärinää pelkäävä harkkosokkeli alkaisi nousta. Siispä soittamaan rakennusvalvontaan ja anomaan lupaa aloittaa työt mainituista syistä, vaikka rakennusluvasta ei ollut vielä tietoakaan. Tämä ei onneksemme ollut ongelma, ja niin työt saatiinkin alkuun eräänä tihkusateisena toukokuun aamuna.


Louhintatyöt käynnissä: Porataan, räjäytetään (Yksi pään kokoinen kivi lensi naapurin puolelle suojamattojen välistä, mutta onneksi kauas tontin takaosalle, eikä esimerkiksi tontilla odottavaan harkkoletkaan) ja annetaan kaivinkonekuskin siivota jäljet.


Seuraavaksi asennettiin liittymisputket kunnan vesi- ja viemäriverkkoon.


Tampereella on ollut viime aikoina aika paljon alueita, joilla tonttien maanpintoja joudutaan nostamaan reippaasti alkuperäisestään. Selvisimme tässä mielessä suhteellisen vähällä, mursketäyttöä perusmaasta anturan alapintaan tarvittiin "vain" metri, eikä esim. kahta. Maarakennusta meillä on tehnyt alueella muutenkin monessa mukana oleva Suovan Kaivin ja Kuljetus Oy.


Salaojat ja anturanpohjat, joihin teimme sepelistä kapillaarikatkot, kaivettiin valmiiseen täyttöön. Urilta tuli tavaraa kasoille tontin kulmille melko tavalla, mikä hiukan arvelutti, mutta kun vaihtoehto näytti olevan putkien tukeminen sorakasoilla ilmaan anturan alustäyttöjen viereen, tämä taisi kuitenkin olla se ongelmattomampi tapa.


Anturat muotitimme perinteisesti lautamuotein. Yhtä toimivaan lopputulokseen olisi varmaan päästy monien käyttämällä harkkoladontamuotillakin, mutta ainakin näistä tuli nätimmän näköiset. Valitettavasti muotitusvaiheesta ei tullut pahemmin otettua kuvia. Tässä muotit purkamisen jälkeen.


Myös sokkeleissa luotimme perinteiseen ratkaisuun, eli harkkomuuraukseen viidellä harkkokerroksella.


Perustukset rakensimme yhden apumiehen vahvistuksella omin voimin. Lopputulokseen voi olla kohtalaisen tyytyväinen, mutta työmäärä pisti auttamatta miettimään, että mitenkähän tuon tekisi sitten seuraavaan taloon.


Sokkelin kosteuseristykset tein käyttäen anturan päällä ja perusmuurin alapäässä kumibitumikermiä, sokkelille patolevyä ja varmistaen slammauslaastilla, ettei vettä valu patolevyn ylälistan ja sokkelin väliin. Kuva on otettu ennen viimeistä slammausta.


Tällä hetkellä Suovan miehet ovat ulko- ja sisätäyttöjen kimpussa. Työtä hidastaa melkoisesti tontin julmetunmoinen ahtaus, takapuolelle kun pääsee käytännössä vain joko Bobcatilla tai tela-alustaisella kaivinkoneella. Saapa nähdä, tuleeko tällä(kään) viikolla valmista. Kuvassa terassin alueen routaeristykset. Menee muuten kohtuullinen määrä muovia maahan.

Mikä on tämä Talo Encore..?

Asuntomessuille rakentaminen ei ole oikeastaan hullumpaa: Messualueiden rakennettu ympäristö on korkealaatuista ja monipuolista, mitä pidän ihmisten hyvinvoinnin kannalta olennaisempana kuin keskustelemani perusteella useimmat muut. Lisäksi messualueiden kaavoitus antaa vapaammat kädet talojen suunnittelulle, alue rakentuu kerralla kutakuinkin valmiiksi, materiaaleista saa alennuksia ja niin edelleen – ja sanotaan nyt suoraan, että pidämme ajatuksiamme tämän talohankkeen luonteesta sen verran epätyypillisinä, että mielellämme esittelemme sitä muillekin... ja kuulemme ihmisten tuomion lopputuloksesta.

Mitä sitten ovat nämä ajatukset, ja minkä luonteinen projekti on kyseessä? Tiivistetysti päätimme rakentaa ensiasunnoksemme omakotitalon, jonka budjetiksi on asetettu hyväkuntoisen rivi- tai kerrostalokaksion tai -kolmion velaton myyntihinta, ja jonka tulisi palvella meitä elämässämme kuten tuollainen asunto, olematta niiden kaltainen kompromissi tilojen ja yksilöllisyyden puolesta.

Tavallista on, että pienehkön budjetin omakotitalo suunnitellaan melko vaatimattomasti ja varman päälle, vaikka mahdollisuus persoonallisempaankin toteutukseen olisi. Koska emme tässä elämäntilanteessa, jonka on tarkoitus jatkua vielä pitkään, tarvitse montaa makuuhuonetta, suunnittelimme niitä taloomme vain kaksi vapauttaen näin enemmän tilaa hyvinvointi- ja mukavuuspainotteisille ratkaisuille. Lasten kanssa toimiminen vaatii asunnolta niin erilaisia ominaisuuksia ja toiminnallisuutta, ettemme pidä edes mahdollisena toteuttaa nykytilanteessamme sellaista taloa, joka tarjoaisi samaan aikaan sekä haluamaamme elämänlaatua kaksin asumiseen että lasten kasvatukseen, emmekä missään määrin mieluisana kompromissia näiden kahden väliltä. Erään paljon taloja Suomessa myyvän yrityksen toimitusjohtaja sanoi yhdessä asuntomessuihin liittyvässä haastattelussa, että heidän talonsa ovat tarkoitettu asumiseen, ei edustamiseen. Näemme itse asian mielummin niin, että talomme on tarkoitettu elämiseen, ei vain asumiseen.

Lisäksi rock-musiikki, tarkemmin ottaen heavyrock, on näytellyt elämässämme sen verran suurta roolia, että se väistämättä tulee näkymään myös talossamme. Ei alleviivaten, mutta esimerkiksi jotkin värivalinnat lienee helppo ymmärtää tämän taustatiedon myötä. ;)

Lähtökohdista ja projektin historiasta

Tervehdys, arvon lukija!

Tässä blogissa pääset seuraamaan asuntomessukohteemme ja tulevan kotimme, Talo Encoren, vaiheita. Tarkoitus on päivittää tekstejä pitkin rakennusprojektia, asuntomessujen aikana ja hiukan niiden jälkeenkin. Seuraavassa muutama pakollinen alkusana siitä, mitä tapahtui ja miksi.

Idea oman talon rakentamisesta lähti vitsistä, jonka joku heitti Valkeakosken asuntomessujen jälkeen, ja joka kuului kutakuinkin näin: ”Tampereella kuulemma järjestetään asuntomessut vuonna 2012, nyt sitten rakennatte kaikki sinne”, kaikki-sanan viitatessa Kodikas-Talojen miehitykseen, johon itsekin rakennussuunnittelijan roolissa kuulun. Vastauksena sille tuli silloin kuitattua jotain sen suuntaista, että varmaankin, vailla sen kummempaa tarkoitusta. Seuraavan vuoden aikana meillä, Johannalla ja minulla, tuli kuitenkin puheeksi jonkin vuokralla asumista pysyvämmän asumisratkaisun etsiminen, joka osoittautui asunnolle osoittamiemme vaatimusten ansiosta vaikeaksi ja turhauttavaksi koitokseksi. Kävimme läpi kymmeniä ilmoituksia myytävistä asunnoista, teimme laskelmia vanhojen asuntojen remonttibudjeteista, selvittelimme millaisia uusia asuntoja Tampereen alueella on tarjolla ja kävimme pettymässä asuntonäytöissä. Lopulta totesimme, ettemme ole halukkaita maksamaan omakotitalon hintaa paljon pienemmästä kerros- tai rivitaloasunnosta korkeintaan välttävällä sijainnilla, tai lähempänä keskustaa sijaitsevasta koirankopista, johon joutuisi ensimmäisenä uusimaan kaiken, kantavia rakenteita ja ulkoseiniä lukuun ottamatta. Niinpä Vuoreksen asuntomessualueen tonttien tullessa jakoon huomasimmekin olevamme tosissamme suunnittelemassa itsellemme omakotitaloa. On myös täysin kiittäminen asuntomessuja siitä, että ylipäänsä voimme hakea Tampereelta tonttia, koska lapsiperheitä suosiva pistejärjestelmä olisi rajannut meidät pois normaalista tonttiarvonnasta. Saimme tontin lopulta ns. toisella hakukierroksella, ja hurjaksi onneksemme se sattui olemaan yksi niistä joita alunperinkin haimme, ja se sattui sijoittumaan maaperältään alueen parempilaatuiseen osaan. Täten emme joutuneet muuttamaan suunnitelmiamme paljonkaan, ja maarakennus onnistunee sellaisella rahasummalla, että talonkin voi vielä toteuttaa.

Tätä kirjoitettaessa työmaa on jo edistynyt perustustyövaiheen loppupuolelle. Halusimme varmistella tiettyjä messuihin liittyviä taustatekijöitä ennen blogin pystyttämistä, joten tästä syystä olemme pitäneet projektimme alkumetrit hiljaisuutta. Seuraavaksi koetammekin parhaamme mukaan kirjoitella olennaisia asioita jo menneistä vaiheista, suunnitelmista ja sen sellaisesta.