Ethän koske, kiitos.

"... Hö, kaatuukse?"

Seuraavassa katsaus messujen useimmin kysyttyihin kysymyksiin sekä kommentteihin, jotka olivat syystä tai toisesta mieleenpainuvia.

Selkeästi useimmin kuultu kommentti koski keittiön tiiliseinää, johon ymmärrettävistä syistä emme toivoneet ihmisten aivan kauheasti koskevan. Kyseessä on kuitenkin, suoja-ainekäsittelystä huolimatta, huokoinen materiaali, josta vielä irtoaa hinkkaamalla murua (käsinlyödyn kaltainen tiili kun on kyseessä). Nähtyään koskemisen kieltävän lapun yllättävän moni kysyi seinästä, että kaatuuko se. Kiitos kommenteista - voitte kuvitella miten paljon tuo loppumessuista kyllästytti. Kuten toisaalta myös huvitti ihmisten reaktio siinä vaiheessa, kun tuon harhakäsityksen päätti korjata. ;)

Tiiliseinä herätti toki myös monenlaista muuta kommenttia. Aika tavallisesti siitä todettiin, että "tohon on jätetty toi tiili tuolla tavalla". Rakennushommista totaalisen tietämättömät ilmeisesti ovat sellaisessa käsityksessä, että normaalisti sileiksi tasoiteltavat seinätkin tehdään noin pienistä, rosoisista ja epätasaisista kivenkappaleista. Onneksi meillä on sitä varten erilaisia harkkoratkaisuja... Pohjanmaalaisia riemastutti tiilen tyypin kertovassa lätkässä ollut maininta tiilten alkuperästä, eli Ylivieskasta.

Ehdottomasti hauskin tapaus oli silti viimeisenä mesuspäivänä, kun joku vanhempi naishenkilö seinän nähtyään kallistui nojaamaan kyynärpäänsä sitä vasten, ja niihin päätään tukien teeskenteli itkevänsä. Seuralaisensa ihmettelivät että mikä toiselle tuli, ja tämä sanoi että seinä on suorastaan järkyttävän kaamea. Tartuin tuohon sanoen, että kuulin jonkun kertoneen että asukas olisi sanonut seinää kauniiksi. Nainen kommentoi tuohon että "älä hyvä ihminen kerro enempää, en todellakaan halua nähdäkään sellaista ihmistä!" Päätin säästää hänet pahimmalta järkytykseltä jättämällä kertomatta kuka olen.

Berliinin raidelinjakartta työhuoneemme seinällä poiki myös jatkuvasti keskenään samansuuntaisia kommentteja: "Kato, Lontoon metro! ... eiku, Saksan, öö, Berliinin." Osa ihmisistä katsoi huoneeseen niin pikaisesti, että heille todella jäi kuvitelma, että kartta olisi ollut Lontoosta, mutta jotkut se tuntui suorastaan irrottavan hetkestä. Moni jäi nojailemaan huoneen oven karmiin ja katselemaan pitkäksi aikaa kartalta löytyviä paikannimiä. Hienoa, jos onnistuimme kesken messupäivän nostamaan joillekin esiin esim. hyviä muistoja, tai muuten vaan tuottamaan hiukan odottamattoman hienon kokemuksen. Itselleni ei oikein selvinnyt, miksi niin monet olettivat seinälle laitetun metrokartan olevan ilman muuta Lontoosta, ja jotkut päivittelivät ääneen että miksi ihmeessä kartta on Berliinistä, tai miksi ylipäänsä moinen oli pitänyt seinälle laittaa. Kysehän ei tietenkään ole pelkästään siitä, että kartta olisi hienon näköinen ja erikoinen sisustuselementti, vaan pääasiassa sen herättämistä fiiliksistä. Voin kertoa myös itse monena messupäivystyspäivänä jääneeni tuijottelemaan karttaa ja miettimään yhtä sun toista, aika paljon sitä miten pienen osan kaupungista olen nähnyt, vaikka siellä on useampaan kertaan tullut käytyä.

Keittiöstä tuli pääasiassa positiivista palautetta, messuilla vierailleet julkkiskokit jopa äänestivät sen jaetulle kärkisijalle alueen kaikista keittiöistä. Kaikkien mieleen se ei kuitenkaan ollut: muutamat messuvieraat olivat sitä mieltä, että tässä keittiössä ei ole tarkoitus laittaa ruokaa, tai sei ei käytännössä ole mahdollista...

...Eipä vissiin sitten. Kuvassa ensimmäinen talolla kokattu ateria, jos ja kun ei pikaista grillin testaamista lasketa. Totesimme, että ruuanlaitto tuolla on aivan mahtavaa, kun keittiö oikeasti on sellainen, jossa mahtuu työskentelemään ja jossa on laadukkaat kodinkoneet. Ja meillä on sentään keittiö messualueen pienimmästä päästä, eivätkä toisaalta aikaisempienkaan asuntojemme keittiöt ole olleet pahinta sorttia tarjolla olevista.

Messuvieraat suhtautuivat myöskin meihin esittelijöinä mielenkiintoisesti, siis silloin kun heille selvisi että olemme talon rakentajat tai tulevat asukkaat. Koin itse pari hyvin mielenkiintoista hetkeä tähän liittyen. Parhaimmillaan sain henkilökohtaisesta vaivannäöstäni ja onnistumisesta kehuja messuvierailta aivan kättelyn kera, ja pahimmillaan haukkuja käänsi takkinsa kun hänelle jotenkin selvisi, että talon isäntäväkeä on paikalla. Näitä ei onneksi ollut montaa. Hämmentävin kommentti koko messuilla tuli eräältä naiselta, joka minut nähdessään ilmoitti nähneensä aurastani että olen talon isäntä, tehnyt valtavasti töitä ja lopen väsynyt. Niinpä kai sitten, itselläni on kokemusta lähinnä sellaisista auroista, joilla käännetään peltoa, ja ilmeisesti olen vielä väsyneempi kuin miltä minusta tuntuu.

Mahdollisesti päivitän tai täydennän tätä merkintää, jos ja kun huomaan että jotain kertomisen arvoista unohtui, mutta nyt alkaa olla paikallaan mennä valmistautumaan muuttopäivään.

Työohjeita vol. 2: olohuoneen tehosteseinät

Seuraavassa kuvaus siitä, miten olohuoneen metallinkiiltoiset tehosteseinät on toteutettu.

1. Pohjat maalattiin kertaalleen Tikkurilan Harmonylla sävyyn M499. Toiseen kertaan maalaus ei ole tarpeen vaikka kertavedolla ei saataisikaan kovin hääviä jälkeä. Pohja maalataan likinnä varmuuden vuoksi, jos varsinainen pinnoite jostain kohdasta sattuisi jäämään niin ohueksi että pohja näkyisi läpi. Toinen syy löytyy käytetystä maalista: Harmony on mattapintainen, mikä varmistaa seuraavassa työvaiheessa käytettävän Tunto Hienon tarttumisen seinään kunnolla.

2. Seuraava vaihe on seinän ilmeen kannalta kaikkein olennaisin. Seinän pintakuvio tehtiin kuvioimalla Tikkurilan Tunto Hieno -struktuuripinnoitetta (sama sävy kuin Harmonyssa) tapettiharjalla isoja kaaria vetäen. Kyseessä on ikäänkuin todella paksu, hiukan laastimainen maali, joka jää hyvin halukkaasti siihen muotoon, mihin se käytettävällä työvälineellä kuvioidaan. Koska tavara kuivuu aika nopeasti, ja pintakuivana alkaa suttaamaan ja muodostamaan klönttejä, mikäli sitä silti yritetään kuvioida, teimme työn kahden miehen voimin. Levitin itse telalla Tunto-pinnoitetta seinään (sopivaan kerrospaksuuteen saa näppituntuman hyvin nopeasti), maalarimme Sami Heinikoski (yhteystiedot allekirjoittaneelta tai messukohteesta) kuvioi seinän harjalla. "Telamiehen" on syytä seurailla miten kuviointi etenee ja levittää pinnoitetta jonkin matkaa edellä niin että kuvion saa hyvin tehtyä, muttei niin paljoa että pinnoite alkaa kuivua ennen kuviointia.

3. Viimeinen vaihe on vaikein. Tunto-pinnoitteella kuvioitu seinä toimii hienosti ihan sellaisenaankin, kuten se talossamme on työhuoneen seinässä ja makuuhuoneen sängynpäädyssä, mutta olohuoneeseen halusimme saada nimenomaan metallinhohtoa ja eri tavoilla valoon reagoivia pintoja. Tästä syystä Tunto-pinnoitteen päälle vedettiin Taika Helmiäislasyyri (sävy Titania). Tämänkin työvaiheen annoimme suosista Samin tehtäväksi, joka käytti työtapana lasyyrin levittämistä ja kuviointia siveltimellä. Molemmat tulee tehdä mukaillen mahdollisimman tarkasti seinään aiemmin harjattua kuviota. Tässä on oltava huolellinen, koska Taika-lasyyri on itsessäänkin kuvioituva pinnoite, joten Tunto-kuviosta poikkeavat siveltimen vedot saattavat jäädä häiritsevinä näkyviin.

Erilaisilla Tunto-pinnoitteen kuviointivälineillä ja lasyyrin levitys- ja kuviontitavoilla on mahdollista saada jokseenkin ääretön määrä erilaisia ja näyttäviä tehosteita. Uusia juttuja sekä yleensäkin työtekniikoita on syytä kokeilla jollekin testipinnalle, jotta varsinaisilla seinäpinnoilla vältytään yllätyksiltä (joilta itse emme täysin välttyneet).

Työohjeita vol. 1: pellit

Ensimmäisen messuviikon aikana tietyt yksityiskohdat ovat jatkuvasti herättäneet kyselyitä niiden toteutuksesta, joten kirjailenpa työohjeita ylös, niin ne ovat täällä tallella ja kaikkien luettavissa.

Ylivoimaisesti eniten huomiota on herättänyt, niinkuin hiukan ennakoimmekin, keittiökaappien välitilojen ruostutetut pellit. Vastaavanlaiset syntyvät seuraavanlaisella reseptillä:

1. Selvitetään kuvista tai mitataan paikan päällä minkä kokoinen pelti tarvitaan ja etsitään rautakauppa, josta saa halvimmalla sopivan aihion. Koska meidän keittiöön tarvittiin pitkähkö pelti, sopivaa ei löytynyt mistään suoraan hyllystä, mutta Riihon Teräsvälitys, Tuuri pystyi tilaamalla toimittamaan tarpeeksi pitkän pellin sopivaan hintaan. Liian paksua peltiä ei kannata käyttää, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Me käytimme 1,5 mm paksuista peltiä. Tärkeätä on, että pelti on ns. mustaa rautaa, eli ei missään nimessä mitenkään pinnoitettua saati ruostumatonta terästä. Mieluiten sellaista, ettei pintoja olla myöskään öljytty.

2. Leikotaan pelti oikeaan kokoon ja tehdään aukot, mikäli tarpeen. Koska työpajamme oli yksinkertainen kotiverstas ilman erityisesti teräksen työstöön tarkoitettuja välineitä, käytimme leikkurina timanttilaikalla varustettua käsisirkkeliä. Sähkörasioille reiät tehtiin kuviosahalla.

3. Ennen ruostutusta on syytä poistaa pellin pinnalta rasva ja lika. Pyyhimme pellin ksyleenillä. Ruostutukseen käytimme suola-etikkaliuosta, joka levitettiin pelleille sumutinpullolla, poislukien myöhemmin tehty KHH:n pelti, jolle liuos levitettiin liinalla. Tällöin tuli todettua, että peltien ei tarvitse uida liuoksessa, ihan vaan pinnan kostutus sillä riittää.

Ruostumiseen tuntuisi olevan aika vaikea vaikuttaa juuri mitenkään, eli tulos on täysin sattumanvarainen ja joka kerta enemmän tai vähemmän erilainen, näin ollen aina myös täysin yksilöllinen.

4. Pelti vetää aika hyvään ruosteeseen jo yhdessä yössä, eli jos edellinen vaihe on tehty iltasella, seuraavana päivänä päsee jatkamaan. Luin netistä ohjeen että soodalla käsittelyn pitäisi jotenkin neutraloida suola-etikkaliuos ja pysäyttää ruostuminen, joten peltejä koitettiin vielä käsitellä silläkin. Seuraavaksi kaikki irtoava aines puhdistettiin peltien pinnoilta (aika paljon ruostetta lähti mukana).

5. Pintakäsittelimme pellit lakkaamalla ne maaliruiskua käyttäen Solmasterin uretaanilakalla. Lakkaa vedetään niin monta kerrosta että kaikki kohollakin olevat ruostealueet ovat täysin lakan peitossa. Tällöin tiivispintaisen uretaanilakan pitäisi estää hapen pääsy pellin pintaan jä täten ruostumisen jatkuminen, samalla kun pinnasta tulee kova ja liukas, jolloin se on helppo pitää puhtaana normaaleilla puhdistusvälineillä.

6. Pellit kiinnitettiin seinään Sikabond T2 -voimaliimalla. Tämä liima tarrasi peltiin niin lujasti, ettei se tarvinnut edes kuivumisaikaista tuentaa valumisen varalta.

7. Pellin, seinien ja työtasojen saumakohdat tiivistetään saumaamalla silikonilla tai liima- ja tiivistysmassalla.

Tämän ohjeen mukaan toimittaessa on syytä tiedostaa, että ruostutetun pinnan kestävyydestä ei ole käytännön tietoa, emmekä täten anna mitään takuita sille, että pinta pysyy sellaisena kuin se on uutena. Ainoastaan tulevat vuodet voivat varmuudella osoittaa, miten hyvin uretaanilakka sitoo ruosteen kiinni pelteihin ja estämä hapettumisreaktion jatkumista. Olettaisin että hyvin - tarkoitus ei ollut tehdä "kertakäyttöratkaisua" ja selvitystyötä mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi tehtiin paljon, mutta kaikesta huolimatta varoitukset ovat paikallaan.

Asuntomessut, päivä 3 / huoltoaika.

Messut hyvällä alulla. Heti alkuun suuri kiitos kaikille, jotka olette jo kohteessa vierailleet - palaute on ollut sanalla sanoen huikeata, mikä todella lämmittää mieltä pitkän ja uuvuttavan urakan jälkeen. Ensimmäiset päivät ovat menneet hiukan uomia hakien, etenkin suojauksien toimintaa seuratessa ja parannellessa. Nyt vaikuttaisi siltä että suojauspuoli toimii, päänvaivaa vaikuttanut kulku talossa vaikuttaa pelaavan ja voimme keskittyä rauhassa esittelemään taloa. Otin pari hämärtyvän alkuillan valokuvaa talosta ollessamme tekemässä huoltotöitä illalla.

Viime hetken seinä. Eteiseen emme halunneet toteuttaa struktuuri- tai tapettiseinää, koska siellä seinät altistuvat jonkin verran kulutusrasitukselle,  joten lisäsimme siihen rentoa elävyyttä antamaan hiukan sisustustarroilla toteutettua tekstiä - merkittäviä ja/tai itsellemme tärkeitä kappaleiden nimiä, joita on keikoilla encoreina(kin) esitetty. Montako esittäjää tunnette?

Olohuone ja suojauksia, tunnelmavalaistuksessa. Joitain yksittäisiä meille jääviä huonekaluja lukuunottamatta talon messusisustus on myynnissä messuhinnoin, joten mikäli messuvisiitillä tykästyt johonkin huonekaluun tai -kokonaisuuteen, kannattaa ottaa yhteyttä Kaanin suuntaan.

Keittiön työtasovalaisiminakin toimivat LED-nauhat saatiin lopultakin paketoitua oikeanlaisiin alumiiniprofiileihin, joten huomiselle messupäivälle ne saadaan päälle ja keittiöön hiukan lisää valoa. Kaappien päällä kulkeva epäsuora valo on kivan näköinen tehoste.

Tässä vielä pari parempaa kuvaa talosta pihan puolelta, sieltä kun taloa ei pääse kokonaisuudessaan oikein näkemään kuin naapureiden pihoilta, joilla vieraillessa ei aina tule kiinnittäneeksi kovin paljoa huomiota muihin kohteisiin, kuin siihen mihin ollaan tutustumassa.

Maaliviiva ylitetty

Asuntomessut aukesivat tänään perjantaina, ja niinpä projektimme saatiin valmiiksi. Viimeisten viikkojen rakentamiseen on sisältynyt jos jonkinmoista tapahtumaa ja sattumaa, mutta tässä on todellakin ollut niin järjetön kiire työmaalla, että valitettavasti emme ole ehtineet blogiin sen enempää viime päivien kuulumisia kertoa.

Loppuvaiheen kiire kyllä hieman yllätti, kun tuntui vielä keväällä, että hyvin tässä ollaan aikataulussa. Vaan niin se vain lopulta kävi, että viimeinen viikko painettiin työpäiviä kellon ympäri, ja viimeisinä vuorokausina ei nukuttukaan juuri ollenkaan, vaan tehtiin lähestulkoon pyöreitä vuorokausia. Loppuviimeistelyyn menee siis yllättävän pitkä aika. Vaikka kaikki on periaatteessaa tilojen osalta valmista, niin kyllä siihen listojen laittamiseen, yleiseen fiksailuun ja virittelyyn menee lopulta todella paljon aikaa.

Nyt on väsynyt mutta tyytyväinen olo. Perjantain ensimmäiset messuvieraat saapuivat kun itse vielä siivoilin viimeisiä peilipintoja ja piilotin imuria kaappiin. Mutta aikataulussa siis lopulta oltiin. Ensimmäisen päivän kommentointi on ollut pääpiirteissään positiivista. Erityisesti keittiötä ja seinäpintoja ja niiden maalauksia ollaan kehuttu paljon.

Valmista!

Blogin päivittäminen ei kuitenkaan pääty tähän. Tulemme tässä messujen aikana kertomaan kuulumisia. Lisäksi haluamme kertoilla rakentamisen ja sisustuksen viimeistelyvaiheista, joista niistäkin on luvassa raporttia ja kuvia. Samoin tuli jo ensimmäisenä messupäivänä lupailtua työohjeita mm. efektimaalatuista seinistä ja keittiön välitilan ruostelevystä. Näitäkin siis luvassa, kunhan ensin on hetki levähdetty!

Näpertelyä ja edistymistä

 Tänään vierähti työmaalla moni asia ihan mukavasti eteenpäin. Talossa saatiin vedet kytkettyä toimimaan, sadevesijärjestelmä asennettiin ja takapihalla alkoi istutusaltaan rakentelu liuskekivistä. Itse kohtasin mitä käsittämättömimpiä vaikeuksia tai lisätöitä, jotka venyttivät puolen päivän työt koko päivän töiksi: Ylijääneestä lattiavalubetonista kovettuneen murikan rikkominen niin pieneksi että se saatiin hävitettyä ilman suurta kaivinkonetta, sähköjohdon tonkiminen valmiin seinän sisältä ja ilmastoitiputken jatkaminen, vaikka siihen ei ollut enää osia, näin joitakin mainitakseni. Lisäksi eilen näpertelimme pääsisäänkäynnin ritiläkoristeet valmiiksi, ja tottakai nekin osoittautuivat odotettua työläämmiksi. Lopputulos on kuitenkin sekä komean että hyvin tehdyn näköinen (ja miksei olisi, sehän on hyvin tehty).

 

Vesivekin kavereilta kävi sadevesijärjestelmän asentaminen suht joutuin. Kummasti pienet yksityiskohdat talon valmiuden tuntuun tekevät, nyt se alkaa näyttämään ulospäin valmiilta.

Highest Star (Music by Amorphis)

Näin alkuun pahoitteluni jälleen pitkästä välistä blogipäivitysten välillä. Aika messuihin lyhenee joten työpäivä pitenee, ja aika usein tuntuu ettei virtaa enää illalla piisaa kirjoitteluun. Nyt aletaan kuitenkin olemaan jokseenkin loppusuoralla, loppukatselmuskin on jo sovittuna joten valmistumisajankohtakin on tiedossa - ainakin suuntaa-antavasti. Projekti onkin edennyt joka rintamalla, sisällä alkaa olla jo kohtalaisen valmista ja ulkona on jo suurin osa maalauksestakin saatu tehtyä. Sen jälkeen tiedossa onkin enää yksityiskohtien viilaamista. Mutta jotenkin tämä loppuvaihe tuntuu edistyvän tuskastuttavan hitaasti...

Terassi on portaita vaille läjässä ja pihan puoli maalatu pergolaa lukuunottamatta, molemmat jatkuvasti sateella uhittelevasta kelistä huolimatta. Kummasti se vaan tuo talon ulkoasuun ryhtiä, kun pölyt harjaillaan seinistä ja vedetään päälle viimeinen värikerros. Vesiohenteisen Valtti Akvacolorin kanssa työskentely osoittautui ainakin allekirjoittaneen mielestä odotettua helpommaksi, joskin tavara ei suinkaan lähde pois pelkällä vedellä jos sattuu jotain sotkemaan. Pari vuotanutta suojausta tuottivat melkoisesti ylimääräistä ohjelmaa. Vinkkinä muille Akvacolorin käyttäjille, kannattaa huolehtia että lähistöltä löytyy tärpättiä kun alkaa hommiin. Onneksi(?) tuote kuivuu hitaasti, ellei altistu suoralle auringonpaisteelle.

Sisällä suurin murheenkryyni on toistaiseksi ollut makuuhuoneen sängynpääty. Nyt se on lopultakin kuitenkin saatu valmiiksi ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Seinä tuli lopulta pintakäsiteltyä useampaan kertaan ja sillä tehtiin lukuisia testejä erilaisista väreistä ja niitä ehostavista lasyyreista, mutta lopulta Johanna totesi että huone ei oikeasti kestä sitä ylimääräistä väriä, joka huoneeseen näin syntyy. Siispä kuvioimme seinän saman sävyisellä Tunto Hienolla, kuin millä muut huoneen vaaleat seinät oltiin maalattu. Lopputulos on aika elegantti ja tyylikäs ja tavoittaa aika hyvin huoneelle asetetut fiilistoiveet, eli että siinä pitäisi olla yhtä aikaa sekä alppi- että kaupunkihotellifiilistä ja jotain antamassa näille särmää. Rockhenkisyyttä voidaan sitten tavoitella tarvittaessa tekstiileillä, koska (kuten testaustemme perusteella kävi selvästi ilmi,) seinäpintojen efekteillä sitä ei saada integroitua muihin teemoihin.

Sängyn päädyssä on osittain yöpöydän virkaa toimittava syvennys, josta vielä puuttuu lukuvaloksi toivottavasti riittävä LED-nauha.

Parempaa kuvaa valmiista työhuoneesta ja sen tapetista.
 

Keittiön viimeisten listojen tekemisessä oli melkoinen urakka. Vastaavan mestarin kehu listoitustyön jäljestä lämmitti mieltä.

Eteiseen pitäisi vielä keksiä jotain. Oikeastaan keksittiinkin, nyt vielä toivotaan että toimitusajat eivät romuta hienoa ajatusta. Siitä lisää myöhemmin.

Koko Berliini yhdessä huoneessa.

Viimeinen viikko on taas pitänyt melkoista kiirettä. Otin töistä lomaa rakentamista varten, ja tokihan valmista jälkeä syntyy ihan eri tahtiin kun käyttää rakennustöihin koko päivän pelkkien illan tuntien sijaan. Työhuone on kattolistoja ja väliovea vaille valmis, makuuhuone ei ole paljoa perässä ja kylppäri-vaatehuone ... siitä ehkä lisää jossain vaiheessa. Operaatio liuskekivilattia aiheuti saumauksen kanssa pahansorttista päänvaivaa - jos näette messuilla moitteettoman luonnonkivilattian, toteanpa vain, että ette tiedä mitä katsotte...

Mutta tässä kuvia projektista:

Kodikas-Talojen täyspäiväiset timpurit kävivät tekemässä ulkopuolet terassia vaille valmiiksi. Pihantekijätkin saivat hommansa alkuun, ja betonikiveystä suojataan sahanpurulta ja maalitahroilta isolla pressulla. Autokatoksessa voisi olla ehkä jonkin verran kontrastia, nyt katto ja seinät sulautuvat turhan paljon toisiinsa, mutta tyylikäs se on noinkin ja ylimääräistä väriä katokseen on toisaalta vaikea kuvitella.

Tässä se, mistä merkinnän otsikko puhuu. Metrokarttatapetti saatiin seinälle ja tuntuu siinä yhtä hämmentävältä kuin osasin odottaakin... Alexanderplatzille meneviä metrolinjoja on aikaisemmin tullut syynäiltyä lähinnä paikan päällä. Hienolta tapetti joka tapauksessa näyttää, ja veikkaanpa ettei kovin monessa muussa messukohteessa ole ihan samanlaista.

Makuuhuoneen "sängynpääty" (kuvattuna ulkoa, avoimista ovista...), josta saatiin värimaailman puolesta melkoinen ongelma. Johannan mielestä harmaa väri ei oikein palvele kokonaisuutta, eikä itselläni ole oikein mielipidettä asiasta. Veikkaanpa kuitenkin, että näette messuilla jotain muuta kuin tässä kuvassa.

Makuuhuone ja olohuone ulkoa päin. Ulkomaalausurakka odottaa vielä, kun sisäpuolet saadaan kuntoon. Talkoiden paikka...?

Keittiö, kodin sydän.

Keittö tosiaan saatiin kokonaisuudessaan valmiiksi viime viikolla samassa hässäkässä olohuoneen kanssa messukuvauksia varten. Ohessa muutamia kuvia valmiista keittiöstä ja raporttia siitä miten se syntyi.

Keittiötoimittajaksi valikoitui pienen, aika pitkälti hinta- ja fiilispohjaisen, vertailun jälkeen Topi-Kalustaja. Lähdimme ideoimaan keittiötä joskus viime vuoden loppupuolella. Tässäkään kohtaa meillä ei ollut kovin valmista visiota, että juuri jonkinlaista pitää olla. Sitä "meidän näköistä" lähdettiin taas hakemaan. Tammi oli ehkä materiaalina se ensimmäinen selvä valinta, sopisi yhteen parkettien kanssa ja on muutenkin hieno materiaali. Jotain kontrastikasta, helpoimmillaan mustaa, oli myös mielessä. Muutaman Topilla pidetyn ideointipalaverin myötä kokonaisuus alkoi hahmottua. Aluksi ajattelimme että yläkaapit olisivat tammenväriset ja alakaapit mustat. Tasojen ykkösvaihtoehtona suurissa haaveissa olisi tietysti ollut kivi, mutta se ei kuitenkaan olisi mitenkään päin mahtunut budjettiin. Jossain vaiheessa näytti hetken jopa siltä, että puukaan ei onnistu, vaan laminaattiin olisi tyytyminen... Tässä vaiheessa näytti pahasti siltä, että joudutaan tekemään vaatimaton kompromissi, mutta onneksi tietyt valinnat mahdollistivat toisia ja asiat loksahtivat paikoilleen, ja lopputuloksena saatiin aika pitkälti juuri sitä mitä haluttiinkin.

Puuviilutetut kaapinovet saivat jäädä haaveisiin, mutta toisaalta laminaattipintaisiin saatiin kolmiulotteisempi kuvio, joka on vielä käytössäkin hoidettavissa. Lopulta suurimman vaikeuden tuotti yläkaappien ovien väri, johon koitimme pitkään epätoivoisesti hakea jotain kontrastia tuovaa väriä tai materiaalia. Onneksi Topin myyjä osasi taitavasti ehdottaa meille mustaa myös yläkaappeihin, vaikka aluksi pelkäsimme että josko kokonaisuudesta tulee sillä tapaa jopa meidän mielestämme liian tummasävyinen ja synkkä(!). Nyt valmista keittiötä katsellessa on aivan selvää, että joku muu väri yläkaapeissa olisi ehdottomasti jo yksi elementti liikaa, ja lopulta matalat yläkaapit yhdessä ylä- ja alapuolisen tilan kanssa tuottavat sen verran ilmavan lopputuloksen, ettei mustaa ole yhtään liikaa. Päin vastoin, keittiöstä tuli todella hyvän näköinen. Matalat, vain yhden hyllyn yläkaapit, oli hyvin varhaisen vaiheen selkeä päätös, sillä mielestämme seinäkaappien on oltava sellaiset, että ylähyllyillekään ei tarvitse kurkotella saati kiipeillä jakkaran kanssa.

Yksi olennaisimmista yksityiskohdista keittiössä, ja ehkä myös yksi mieleenpainuvimmista koko talossa (asuntomessuilla? ;) on keittiökaappien välitilan toteutus ruosteisella, tai oikeammin ruostutetulla pellillä. Muistelimme joskus nähneemme ruosteista peltiä jonkin sisustuspuljun messuosastolla, ja ideoimme että tässä voisi olla tuore vaihtoehto niille moneen kertaan nähdyille laatoille tai välitilalaseille. Jostain intuitiosta se tämäkin idea vain syntyi...

Oikeiden työtapojen löytäminen vaati ensin aika paljon selvittelyä, mutta lopulta saimme jonkinlaisen käsityksen siitä, miten homma kannattaisi tehdä. Siispä ostamaan peltiä (kiitokset Riihon Teräsvälitykselle Tuuriin!) ja usuttamaan pahaa-aavistamattomat sukulaiset leikkimään kotikemistiä. Suolavesi-etikkahappoliuoksella peltiin saatiin aikaiseksi mukava ruoste jo yhdessä vuorokaudessa, ja ripottelemalla päälle soodaa pyrittiin pysäyttämäään reaktion jatkuminen. Irtotavara pois pesemällä ja kuivauksen jälkeen monta kerrosta uretaanilakkaa pintaan, ja voilá. Huvittavasti aika moni kauhisteli etukäteen koko ideaa ja pelkäsi siitä tulevan täydellisen katastrofin, mutta kaikki ovat todenneet valmiista lopputuloksesta, että todella hieno ja näyttävä siitä vaan tuli.

Alla kuvissa vielä keittiötä saarekkeen suunnalta katsottuna.

Viikonloppukevennystä ja kuvia katolta

Tänään ei vielä ollut oikein voimia lähteä painamaan sisähommia eteenpäin, joten päätin asennella kadun puolelle lumiesteen, jonka tarpeellisuus tuli hyvin selväksi sinä keväisenä päivänä, kun koko talven lumikuorma rojahti katolta alas, juuri siihen mihin oli tarkoitus tulla omenapuuta sun muuta. Aurinkoinen päivä oli mitä mukavin käyttää katolla värkkäilemiseen, etenkin kun homma oli kevyttä ja leppoisaa.

Pari sisustuskuvaa vielä, vähän paremmalla kameralla. Olkkari jäi kuvausten jälkeen tähän tilaan, seuraavaksi pitäisi pussittaa huonekalut ja suojata lattia niin, että ympärillä oleva rakennustyömaa ei tärvää sitä.

Saunan paneloinnit valmistuivat perjantaina. Kuvassa näkyy Kärävä Oy:n kohteeseemme räätälöimää Rock-paneelia.

 Kuvaa katolta, lumiesteiden asennuksesta ja naapurustosta. Ensin päimmäiset kannakkeet kiinni ja väliin jäävät heppiin, sen jälkeen putket paikalleen ja loppujen kannakkeiden kiristys. Homma tyssäsi lopulta siihen, että viidestä lumiestepaketista viimeinen olikin väärän värinen (vierekkäistä värikoodia eli ruskea).

 Kodikas-Talojen messukohde Estelle.

Vielä toinen kuva alueen pohjoisosan suuntaan. Naapurit rakentavat uima-allasta.

Hyvää yötä ja huomenta (music by Don Huonot)

Virallisten messuluetteloiden, Rakennusmaailman ja Dekon, kohdekuvaukset meidän kohteesta oltiin sovittu tämän viikon torstaiksi. Meille tarjottu ajankohta oli onneksi noin viikkoa myöhemmin kuin olisimme odottaneet, ja siirtääkin olisi voinut, mutta arvelimme että valmista jälkeä tulee tehokkaammin pienen paineen alla. Lopulta tilanne kuitenkin päätyi siihen, että töitä paiskittiin toden teolla viimeiset päivät - ja yöt. Seuraavassa kuvapainotteista raporttia siitä, mitä tapahtui kolmen vuorokauden sisällä ennen kuvauksia ja niiden jälkeen:

Maanantai, kello n. 16:30. Urakka alkoi olohuoneen tehosteseinien tekemisellä. Kuvassa Jussi levittää Tikkurilan Tunto Hienoa seinään, Sami kuvioi harjalla. Tässä vaiheessa oli vielä kohtalaisen rauhallinen meininki, vaikka työ osoittautui hankalammaksi kuin olisimme odottaneet.

Maanantai, n. klo 21:00. Valmistelimme parkettiasennusta, lattia imuroitiin perusteellisesti ja tavarat kannettiin sellaiselle hollille mistä niitä oli hyvä käyttää. Lopuksi tarkistettiin lattian suoruus, mistä paljastuikin ikävä yllätys. Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa illalla parkettiasennus ja viimeistellä aamulla. Suunnitelma muuttui niin että Jussi jäi illaksi tasoittelemaan pahimmat montut ja lähti seuraavana aamuna kuuden maissa hiomaan ne.

Tiistai, n. klo 20:30. Parkettiasennus oltiin saatu aamulla hyvään alkuun, mutta piti keskeyttää Jussin työpäivän ja sen jälkeen Kaanin huonekalutoimituksen takia. Tässä tavarat on kannettu sisään ja työ jatkuu.

Keskiviikko, n. klo 6:00. Jussi jatkoi parketin asennusta läpi yön, tässä työ on tehty ja lattiat suojattu. Seuraavaksi edessä vähän yli kaksi tuntia unta.

Keskiviikko, n. klo 11:30. Sami kävi heti aamusta lasyyroimassa tehosteseinän, Genelecin kaverit toivat messuaikaisesta äänentoistosta huolehtivat kaiuttimet ja sisustaminen on saatu alkuun. Kaanilta tuli kohteeseen uniikit riippuvalaisimet.

Keskiviikko, n. klo 12:30. Keittiöasentajatkin tekivät tosissaan töitä, että keittiö saataisiin valmiiksi kuvauksia varten. Mikro ja jääkaappi-pakastin on jo saatu paikoilleen.

N. klo 13:00. Jussi listoittaa (ja tarkasti listoittaakin - katsokaapa niitä jiirejä!).

N. klo 14:00. Tässä on tekemisen meininkiä. Sähkäri asentelee induktioliettä ja keittiöasentajat ruuvailevat kaapinovien kohdistuksia.

N. klo 15:00. Itella toimitti lisää Kaanin huonekaluja, kuten sohvan ja tuoleja. Huonekaluja tuli säilytyksellisistä ja logistisista syistä jo nyt paljon enemmän kuin kuvauksiin oltaisiin tarvittu, kuvausten jälkeen pitäisikin keksiä mihin ne kaikki säilytetään siksi aikaa että loppu talo valmistuu.

N. klo 23:00. Välihauskaa, toinen autoista hajosi. Ilmeisesti autoissa, joissa pyöränpultit ovat kiinteätä mallia ja pyörät kiristetään paikalleen mutterein, joutuu renkaidenvaihdon jälkeen seurailemaan aika huolella mutterien käyttäytymistä, ettei kävisi näin... (Ford poistetaan raksaprojektin kiitoslistalta.)

Torstai, n. klo 01:00. Listat on saatu laitettua, lukuunottamatta olohuoneen ovea, jota varten piti lakata lisää listoja (ja kuivatella niitä pikavauhdilla puhaltimen avulla, kun ulkona oli jo hiukan kylmä). Jussi asentaa verhotankoa.

N. klo 03:00. Johanna valmisteli ja mietti messukattausta kuvauksia varten. Halusimme esittää varmasti riittävän monessa kohteessa esillä olevien Iittala-kattauksien vastapainoksi jotain hiukan erilaista. ;)

N. klo 04:00. Verhotankojen lyhentämistä rautasahalla. Kuulemma ammattilaiset käyttävät kupariputkipihtejä näiden katkomiseen. Vaikuttaisi houkuttelevammalta vaihtoehdolta, ja paljon nopeammalta.

N. klo 04:30. Loppusiivouksia. Nukkumaan pääsimme viiden maissa. Kuvaukset oli aikataulutettu kahdeksaksi, jota ennen Jussin piti vielä käydä rautakaupassa ja laittaa suihku malliksi paikalleen. Tämä ei mennytkään sitten ihan niinkuin elokuvissa, mutta siitä ehkä myöhemmin lisää.

N. klo 19:30. Kuvaukset takana. Niiden jälkeen Aamulehden haastattelu ja sen jälkeen nukkumaan. Herättyämme lähdimme vielä nostelemaan ulos jääneet patjat sisälle. Olo oli hyvin mielenkiintoinen. Jussin loppusaldo sisälsi noin 50 tuntia töitä ja n. 5 tuntia unta. Viikonloppu tasannee tilanteen. Lopputoteamana voisin arvioida, että mikäli töitä oltaisiin koko ajan paiskittu tähän tahtiin, talo olisi valmistunut kahdessa kuukaudessa. Vaan siitä tuskin selviäisi kukaan hengissä.

Kolme päivää messukuvauksiin...

... Ja meillä näyttää tältä:

Jos edellinen viikko oli hektinen ("töissä" eli konttorilla ei paljoa tullut oltua), tämä viikko tulee olemaan sitä varmaankin kaksin verroin. Tehosteseinän Tunto-maalaus ja lasyrointi, parkettiasennukset, listoitusta (jota ennen pitäisi jostain repiä Skaalan ikkunoiden tammisävyä vastaavaa lakkaa) ja viimeiset keittiöasennukset pitäisi saada survottua läpi huomisen ja keskiviikon välillä. Todennäköisyys onnistumiselle näyttäisi sentään olevan yhtä korkea kuin tämänhetkinen stressitaso... Viikonloppu jätti jälkeensä tosi hyvän fiiliksen, kun valmista pintaakin syntyi hyvän matkaa ja sain todeta että tekemämme valinnat väreissä ja materiaaleissa olivat onnistuneita. Paneloitaviin kattoihin meille tuli ulkoverhouspaneelitkin toimittaneelta Nerkoon Höyläämöltä suorasärmäistä paneelia, joihin testattiin Tikkurilan Arctic-pintakäsittelyä teollisesti ensikertaa. Lopputulos näytti pinossa ehkä hiukan tylsältä, mutta valmiissa katossa kuitenkin aika paljolti juuri sellaiselta mitä olin ajatellutkin. Arcticin helmiäisefekti erottuu heikonlaisesti, mutta sävy meni aivan nappiin. Listojen suttaaminen sudin kanssa samaan sävyyn osoittautui kyllä loputonta kärsivällisyyttä vaativaksi tehtäväksi - olisi pitänyt varmaan kysyä niitäkin tehdaskäsiteltyinä samaan satsiin paneelien kanssa.

Kuvassa valmista keittiön kattoa. Sähkärille on vielä tekemistä, ja keittiöasentajillakin taitaa olla vielä jonkin verran ohjelmaa.

Project sängynpääty. Seinän sisäreunojen viimeistely fiksun näköisesti vaatii roppakaupalla päänvaivaa ja työtunteja. Toivottavasti lopputulos on sen arvoinen.

Laatoitushommia

Laattavalinnat lyötiin lopullisesti lukkoon pääsiäisen tienoilla, ja lähes samantien tuotteet myös toimitettiin meille. Muutamia tilaustuotteita odottelimme pidempään ja nyt nämä loputkin laatat saapuivat. Laatat kohteeseemme toimittaa siis Kaakelikeskus Oy.

Tällä hetkellä työn alla on juurikin laatoitus, ja seuraamme työn edistymistä innolla. Laatat ovat ensimmäisiä näkyville jääviä valmiita pintoja, joten pikkuhiljaa näin ei-ammattilaisellekin alkaa konkretisoitua se, miltä talossa lopulta tulee näyttämään. :)

Mielenkiintoista on myös päästä näkemään, miten valitsemamme laatat toimivat kokonaisuutena ja yhtä mallipalaa isompina pintoina.

Alla kuvassa walk-in-vaatehuoneen ja kylpyhuoneen laatat. Tässä vaiheessa ei näytä niin komealta, kuin lopputulos toivottavasti...



Tässä kylpyhuoneen laatat vielä odottelemassa paikoilleen asennusta.


... Ja tältä näyttää tällä hetkellä:

Ylläolevan kuvan niin sanotun "saippuakotelon" (eli syvennys seinässä suihkujen takana, mihin voi sitten kivasti laittaa jotain peseytyessä tarvittavia purnukoita) kanssa on ollut jonkin verran haasteita matkassa, mutta lopputulos näyttää joka tapauksessa jälleen hyvältä!

Tänään vietin päiväni hakien viimeisetkin laattaerät omalla autolla Kaakelikeskuksen varastolta Helsingistä (muut on toimitettu kuljetuksina, mutta tähän hätään ei rekkaa ehditty odotella), jotta olisivat heti huomisaamuksi valmiina laatoittajalle. Kohta on siis näiltä osin täysin valmista.