Seuraavassa kuvaus siitä, miten olohuoneen metallinkiiltoiset tehosteseinät on toteutettu.
1. Pohjat maalattiin kertaalleen Tikkurilan Harmonylla sävyyn M499. Toiseen kertaan maalaus ei ole tarpeen vaikka kertavedolla ei saataisikaan kovin hääviä jälkeä. Pohja maalataan likinnä varmuuden vuoksi, jos varsinainen pinnoite jostain kohdasta sattuisi jäämään niin ohueksi että pohja näkyisi läpi. Toinen syy löytyy käytetystä maalista: Harmony on mattapintainen, mikä varmistaa seuraavassa työvaiheessa käytettävän Tunto Hienon tarttumisen seinään kunnolla.
2. Seuraava vaihe on seinän ilmeen kannalta kaikkein olennaisin. Seinän pintakuvio tehtiin kuvioimalla Tikkurilan Tunto Hieno -struktuuripinnoitetta (sama sävy kuin Harmonyssa) tapettiharjalla isoja kaaria vetäen. Kyseessä on ikäänkuin todella paksu, hiukan laastimainen maali, joka jää hyvin halukkaasti siihen muotoon, mihin se käytettävällä työvälineellä kuvioidaan. Koska tavara kuivuu aika nopeasti, ja pintakuivana alkaa suttaamaan ja muodostamaan klönttejä, mikäli sitä silti yritetään kuvioida, teimme työn kahden miehen voimin. Levitin itse telalla Tunto-pinnoitetta seinään (sopivaan kerrospaksuuteen saa näppituntuman hyvin nopeasti), maalarimme Sami Heinikoski (yhteystiedot allekirjoittaneelta tai messukohteesta) kuvioi seinän harjalla. "Telamiehen" on syytä seurailla miten kuviointi etenee ja levittää pinnoitetta jonkin matkaa edellä niin että kuvion saa hyvin tehtyä, muttei niin paljoa että pinnoite alkaa kuivua ennen kuviointia.
3. Viimeinen vaihe on vaikein. Tunto-pinnoitteella kuvioitu seinä toimii hienosti ihan sellaisenaankin, kuten se talossamme on työhuoneen seinässä ja makuuhuoneen sängynpäädyssä, mutta olohuoneeseen halusimme saada nimenomaan metallinhohtoa ja eri tavoilla valoon reagoivia pintoja. Tästä syystä Tunto-pinnoitteen päälle vedettiin Taika Helmiäislasyyri (sävy Titania). Tämänkin työvaiheen annoimme suosista Samin tehtäväksi, joka käytti työtapana lasyyrin levittämistä ja kuviointia siveltimellä. Molemmat tulee tehdä mukaillen mahdollisimman tarkasti seinään aiemmin harjattua kuviota. Tässä on oltava huolellinen, koska Taika-lasyyri on itsessäänkin kuvioituva pinnoite, joten Tunto-kuviosta poikkeavat siveltimen vedot saattavat jäädä häiritsevinä näkyviin.
Erilaisilla Tunto-pinnoitteen kuviointivälineillä ja lasyyrin levitys- ja kuviontitavoilla on mahdollista saada jokseenkin ääretön määrä erilaisia ja näyttäviä tehosteita. Uusia juttuja sekä yleensäkin työtekniikoita on syytä kokeilla jollekin testipinnalle, jotta varsinaisilla seinäpinnoilla vältytään yllätyksiltä (joilta itse emme täysin välttyneet).
21.7.2012
Työohjeita vol. 1: pellit
Ensimmäisen messuviikon aikana tietyt yksityiskohdat ovat jatkuvasti herättäneet kyselyitä niiden toteutuksesta, joten kirjailenpa työohjeita ylös, niin ne ovat täällä tallella ja kaikkien luettavissa.
Ylivoimaisesti eniten huomiota on herättänyt, niinkuin hiukan ennakoimmekin, keittiökaappien välitilojen ruostutetut pellit. Vastaavanlaiset syntyvät seuraavanlaisella reseptillä:
1. Selvitetään kuvista tai mitataan paikan päällä minkä kokoinen pelti tarvitaan ja etsitään rautakauppa, josta saa halvimmalla sopivan aihion. Koska meidän keittiöön tarvittiin pitkähkö pelti, sopivaa ei löytynyt mistään suoraan hyllystä, mutta Riihon Teräsvälitys, Tuuri pystyi tilaamalla toimittamaan tarpeeksi pitkän pellin sopivaan hintaan. Liian paksua peltiä ei kannata käyttää, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Me käytimme 1,5 mm paksuista peltiä. Tärkeätä on, että pelti on ns. mustaa rautaa, eli ei missään nimessä mitenkään pinnoitettua saati ruostumatonta terästä. Mieluiten sellaista, ettei pintoja olla myöskään öljytty.
2. Leikotaan pelti oikeaan kokoon ja tehdään aukot, mikäli tarpeen. Koska työpajamme oli yksinkertainen kotiverstas ilman erityisesti teräksen työstöön tarkoitettuja välineitä, käytimme leikkurina timanttilaikalla varustettua käsisirkkeliä. Sähkörasioille reiät tehtiin kuviosahalla.
3. Ennen ruostutusta on syytä poistaa pellin pinnalta rasva ja lika. Pyyhimme pellin ksyleenillä. Ruostutukseen käytimme suola-etikkaliuosta, joka levitettiin pelleille sumutinpullolla, poislukien myöhemmin tehty KHH:n pelti, jolle liuos levitettiin liinalla. Tällöin tuli todettua, että peltien ei tarvitse uida liuoksessa, ihan vaan pinnan kostutus sillä riittää.
Ruostumiseen tuntuisi olevan aika vaikea vaikuttaa juuri mitenkään, eli tulos on täysin sattumanvarainen ja joka kerta enemmän tai vähemmän erilainen, näin ollen aina myös täysin yksilöllinen.
4. Pelti vetää aika hyvään ruosteeseen jo yhdessä yössä, eli jos edellinen vaihe on tehty iltasella, seuraavana päivänä päsee jatkamaan. Luin netistä ohjeen että soodalla käsittelyn pitäisi jotenkin neutraloida suola-etikkaliuos ja pysäyttää ruostuminen, joten peltejä koitettiin vielä käsitellä silläkin. Seuraavaksi kaikki irtoava aines puhdistettiin peltien pinnoilta (aika paljon ruostetta lähti mukana).
5. Pintakäsittelimme pellit lakkaamalla ne maaliruiskua käyttäen Solmasterin uretaanilakalla. Lakkaa vedetään niin monta kerrosta että kaikki kohollakin olevat ruostealueet ovat täysin lakan peitossa. Tällöin tiivispintaisen uretaanilakan pitäisi estää hapen pääsy pellin pintaan jä täten ruostumisen jatkuminen, samalla kun pinnasta tulee kova ja liukas, jolloin se on helppo pitää puhtaana normaaleilla puhdistusvälineillä.
6. Pellit kiinnitettiin seinään Sikabond T2 -voimaliimalla. Tämä liima tarrasi peltiin niin lujasti, ettei se tarvinnut edes kuivumisaikaista tuentaa valumisen varalta.
7. Pellin, seinien ja työtasojen saumakohdat tiivistetään saumaamalla silikonilla tai liima- ja tiivistysmassalla.
Tämän ohjeen mukaan toimittaessa on syytä tiedostaa, että ruostutetun pinnan kestävyydestä ei ole käytännön tietoa, emmekä täten anna mitään takuita sille, että pinta pysyy sellaisena kuin se on uutena. Ainoastaan tulevat vuodet voivat varmuudella osoittaa, miten hyvin uretaanilakka sitoo ruosteen kiinni pelteihin ja estämä hapettumisreaktion jatkumista. Olettaisin että hyvin - tarkoitus ei ollut tehdä "kertakäyttöratkaisua" ja selvitystyötä mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi tehtiin paljon, mutta kaikesta huolimatta varoitukset ovat paikallaan.
Ylivoimaisesti eniten huomiota on herättänyt, niinkuin hiukan ennakoimmekin, keittiökaappien välitilojen ruostutetut pellit. Vastaavanlaiset syntyvät seuraavanlaisella reseptillä:
1. Selvitetään kuvista tai mitataan paikan päällä minkä kokoinen pelti tarvitaan ja etsitään rautakauppa, josta saa halvimmalla sopivan aihion. Koska meidän keittiöön tarvittiin pitkähkö pelti, sopivaa ei löytynyt mistään suoraan hyllystä, mutta Riihon Teräsvälitys, Tuuri pystyi tilaamalla toimittamaan tarpeeksi pitkän pellin sopivaan hintaan. Liian paksua peltiä ei kannata käyttää, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Me käytimme 1,5 mm paksuista peltiä. Tärkeätä on, että pelti on ns. mustaa rautaa, eli ei missään nimessä mitenkään pinnoitettua saati ruostumatonta terästä. Mieluiten sellaista, ettei pintoja olla myöskään öljytty.
2. Leikotaan pelti oikeaan kokoon ja tehdään aukot, mikäli tarpeen. Koska työpajamme oli yksinkertainen kotiverstas ilman erityisesti teräksen työstöön tarkoitettuja välineitä, käytimme leikkurina timanttilaikalla varustettua käsisirkkeliä. Sähkörasioille reiät tehtiin kuviosahalla.
3. Ennen ruostutusta on syytä poistaa pellin pinnalta rasva ja lika. Pyyhimme pellin ksyleenillä. Ruostutukseen käytimme suola-etikkaliuosta, joka levitettiin pelleille sumutinpullolla, poislukien myöhemmin tehty KHH:n pelti, jolle liuos levitettiin liinalla. Tällöin tuli todettua, että peltien ei tarvitse uida liuoksessa, ihan vaan pinnan kostutus sillä riittää.
Ruostumiseen tuntuisi olevan aika vaikea vaikuttaa juuri mitenkään, eli tulos on täysin sattumanvarainen ja joka kerta enemmän tai vähemmän erilainen, näin ollen aina myös täysin yksilöllinen.
4. Pelti vetää aika hyvään ruosteeseen jo yhdessä yössä, eli jos edellinen vaihe on tehty iltasella, seuraavana päivänä päsee jatkamaan. Luin netistä ohjeen että soodalla käsittelyn pitäisi jotenkin neutraloida suola-etikkaliuos ja pysäyttää ruostuminen, joten peltejä koitettiin vielä käsitellä silläkin. Seuraavaksi kaikki irtoava aines puhdistettiin peltien pinnoilta (aika paljon ruostetta lähti mukana).
5. Pintakäsittelimme pellit lakkaamalla ne maaliruiskua käyttäen Solmasterin uretaanilakalla. Lakkaa vedetään niin monta kerrosta että kaikki kohollakin olevat ruostealueet ovat täysin lakan peitossa. Tällöin tiivispintaisen uretaanilakan pitäisi estää hapen pääsy pellin pintaan jä täten ruostumisen jatkuminen, samalla kun pinnasta tulee kova ja liukas, jolloin se on helppo pitää puhtaana normaaleilla puhdistusvälineillä.
6. Pellit kiinnitettiin seinään Sikabond T2 -voimaliimalla. Tämä liima tarrasi peltiin niin lujasti, ettei se tarvinnut edes kuivumisaikaista tuentaa valumisen varalta.
7. Pellin, seinien ja työtasojen saumakohdat tiivistetään saumaamalla silikonilla tai liima- ja tiivistysmassalla.
Tämän ohjeen mukaan toimittaessa on syytä tiedostaa, että ruostutetun pinnan kestävyydestä ei ole käytännön tietoa, emmekä täten anna mitään takuita sille, että pinta pysyy sellaisena kuin se on uutena. Ainoastaan tulevat vuodet voivat varmuudella osoittaa, miten hyvin uretaanilakka sitoo ruosteen kiinni pelteihin ja estämä hapettumisreaktion jatkumista. Olettaisin että hyvin - tarkoitus ei ollut tehdä "kertakäyttöratkaisua" ja selvitystyötä mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi tehtiin paljon, mutta kaikesta huolimatta varoitukset ovat paikallaan.
15.7.2012
Asuntomessut, päivä 3 / huoltoaika.
Messut hyvällä alulla. Heti alkuun suuri kiitos kaikille, jotka olette jo kohteessa vierailleet - palaute on ollut sanalla sanoen huikeata, mikä todella lämmittää mieltä pitkän ja uuvuttavan urakan jälkeen. Ensimmäiset päivät ovat menneet hiukan uomia hakien, etenkin suojauksien toimintaa seuratessa ja parannellessa. Nyt vaikuttaisi siltä että suojauspuoli toimii, päänvaivaa vaikuttanut kulku talossa vaikuttaa pelaavan ja voimme keskittyä rauhassa esittelemään taloa. Otin pari hämärtyvän alkuillan valokuvaa talosta ollessamme tekemässä huoltotöitä illalla.
Viime hetken seinä. Eteiseen emme halunneet toteuttaa struktuuri- tai tapettiseinää, koska siellä seinät altistuvat jonkin verran kulutusrasitukselle, joten lisäsimme siihen rentoa elävyyttä antamaan hiukan sisustustarroilla toteutettua tekstiä - merkittäviä ja/tai itsellemme tärkeitä kappaleiden nimiä, joita on keikoilla encoreina(kin) esitetty. Montako esittäjää tunnette?
Olohuone ja suojauksia, tunnelmavalaistuksessa. Joitain yksittäisiä meille jääviä huonekaluja lukuunottamatta talon messusisustus on myynnissä messuhinnoin, joten mikäli messuvisiitillä tykästyt johonkin huonekaluun tai -kokonaisuuteen, kannattaa ottaa yhteyttä Kaanin suuntaan.
Keittiön työtasovalaisiminakin toimivat LED-nauhat saatiin lopultakin paketoitua oikeanlaisiin alumiiniprofiileihin, joten huomiselle messupäivälle ne saadaan päälle ja keittiöön hiukan lisää valoa. Kaappien päällä kulkeva epäsuora valo on kivan näköinen tehoste.
Tässä vielä pari parempaa kuvaa talosta pihan puolelta, sieltä kun taloa ei pääse kokonaisuudessaan oikein näkemään kuin naapureiden pihoilta, joilla vieraillessa ei aina tule kiinnittäneeksi kovin paljoa huomiota muihin kohteisiin, kuin siihen mihin ollaan tutustumassa.
14.7.2012
Maaliviiva ylitetty
Asuntomessut aukesivat tänään perjantaina, ja niinpä projektimme saatiin valmiiksi. Viimeisten viikkojen rakentamiseen on sisältynyt jos jonkinmoista tapahtumaa ja sattumaa, mutta tässä on todellakin ollut niin järjetön kiire työmaalla, että valitettavasti emme ole ehtineet blogiin sen enempää viime päivien kuulumisia kertoa.
Loppuvaiheen kiire kyllä hieman yllätti, kun tuntui vielä keväällä, että hyvin tässä ollaan aikataulussa. Vaan niin se vain lopulta kävi, että viimeinen viikko painettiin työpäiviä kellon ympäri, ja viimeisinä vuorokausina ei nukuttukaan juuri ollenkaan, vaan tehtiin lähestulkoon pyöreitä vuorokausia. Loppuviimeistelyyn menee siis yllättävän pitkä aika. Vaikka kaikki on periaatteessaa tilojen osalta valmista, niin kyllä siihen listojen laittamiseen, yleiseen fiksailuun ja virittelyyn menee lopulta todella paljon aikaa.
Nyt on väsynyt mutta tyytyväinen olo. Perjantain ensimmäiset messuvieraat saapuivat kun itse vielä siivoilin viimeisiä peilipintoja ja piilotin imuria kaappiin. Mutta aikataulussa siis lopulta oltiin. Ensimmäisen päivän kommentointi on ollut pääpiirteissään positiivista. Erityisesti keittiötä ja seinäpintoja ja niiden maalauksia ollaan kehuttu paljon.
Valmista!
Blogin päivittäminen ei kuitenkaan pääty tähän. Tulemme tässä messujen aikana kertomaan kuulumisia. Lisäksi haluamme kertoilla rakentamisen ja sisustuksen viimeistelyvaiheista, joista niistäkin on luvassa raporttia ja kuvia. Samoin tuli jo ensimmäisenä messupäivänä lupailtua työohjeita mm. efektimaalatuista seinistä ja keittiön välitilan ruostelevystä. Näitäkin siis luvassa, kunhan ensin on hetki levähdetty!
Loppuvaiheen kiire kyllä hieman yllätti, kun tuntui vielä keväällä, että hyvin tässä ollaan aikataulussa. Vaan niin se vain lopulta kävi, että viimeinen viikko painettiin työpäiviä kellon ympäri, ja viimeisinä vuorokausina ei nukuttukaan juuri ollenkaan, vaan tehtiin lähestulkoon pyöreitä vuorokausia. Loppuviimeistelyyn menee siis yllättävän pitkä aika. Vaikka kaikki on periaatteessaa tilojen osalta valmista, niin kyllä siihen listojen laittamiseen, yleiseen fiksailuun ja virittelyyn menee lopulta todella paljon aikaa.
Nyt on väsynyt mutta tyytyväinen olo. Perjantain ensimmäiset messuvieraat saapuivat kun itse vielä siivoilin viimeisiä peilipintoja ja piilotin imuria kaappiin. Mutta aikataulussa siis lopulta oltiin. Ensimmäisen päivän kommentointi on ollut pääpiirteissään positiivista. Erityisesti keittiötä ja seinäpintoja ja niiden maalauksia ollaan kehuttu paljon.
Valmista!
Blogin päivittäminen ei kuitenkaan pääty tähän. Tulemme tässä messujen aikana kertomaan kuulumisia. Lisäksi haluamme kertoilla rakentamisen ja sisustuksen viimeistelyvaiheista, joista niistäkin on luvassa raporttia ja kuvia. Samoin tuli jo ensimmäisenä messupäivänä lupailtua työohjeita mm. efektimaalatuista seinistä ja keittiön välitilan ruostelevystä. Näitäkin siis luvassa, kunhan ensin on hetki levähdetty!
4.7.2012
Näpertelyä ja edistymistä
Tänään vierähti työmaalla moni asia ihan mukavasti eteenpäin. Talossa saatiin vedet kytkettyä toimimaan, sadevesijärjestelmä asennettiin ja takapihalla alkoi istutusaltaan rakentelu liuskekivistä. Itse kohtasin mitä käsittämättömimpiä vaikeuksia tai lisätöitä, jotka venyttivät puolen päivän työt koko päivän töiksi: Ylijääneestä lattiavalubetonista kovettuneen murikan rikkominen niin pieneksi että se saatiin hävitettyä ilman suurta kaivinkonetta, sähköjohdon tonkiminen valmiin seinän sisältä ja ilmastoitiputken jatkaminen, vaikka siihen ei ollut enää osia, näin joitakin mainitakseni. Lisäksi eilen näpertelimme pääsisäänkäynnin ritiläkoristeet valmiiksi, ja tottakai nekin osoittautuivat odotettua työläämmiksi. Lopputulos on kuitenkin sekä komean että hyvin tehdyn näköinen (ja miksei olisi, sehän on hyvin tehty).
Vesivekin kavereilta kävi sadevesijärjestelmän asentaminen suht joutuin. Kummasti pienet yksityiskohdat talon valmiuden tuntuun tekevät, nyt se alkaa näyttämään ulospäin valmiilta.
Vesivekin kavereilta kävi sadevesijärjestelmän asentaminen suht joutuin. Kummasti pienet yksityiskohdat talon valmiuden tuntuun tekevät, nyt se alkaa näyttämään ulospäin valmiilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)