"Vuosikorjauksia"

Nyt, vuoden asumisen ja noin kahden ja puolen vuoden jälkeen kuokan iskemisestä maahan, Encore alkaa olla valmis. Enää puuttuu vaatehuone-kylpyhuoneen liukuovien kynnykset, keittiöstä yksi levysoiro (jonka puuttumista ei juuri huomaa, joten se on melko aktiivisesti unohtunut) sekä toisen vessan naulakot. Lisäksi joitain maalauksellisia yksityiskohtia voitaisiin parannella ja lisäillä pukuhuoneeseen kiinteää kalustusta, mutta ne ovat sitten jo enemmän asumiseen liittyvää touhuilua.

Viimeiset työvaiheet käsittivät paljon työskentelyä Tikkurilan Tunto Kiven kanssa. Vessan sivuseinä tuotti todella ikävää päänvaivaa ennen asuntomessuja: Kivipinnoite pääsi loppumaan työstämisen tuoksinassa kesken, ja kun tavaraa saatiin lisää, alkuerä oli kuivunut jo sen verran että seinään jäi näkyvä saumakohta. Näin ollen seinä tarvitsi toisen pinnoitekerroksen. Koska se jouduttiin tekemään liian tiukasta aikataulusta johtuen ennenkuin ensimmäinen kerros oli täysin kuivunut, paksun kivipinnoitekerroksen sisältämä kosteus tunkeutui pohjamaaleista läpi ja pehmensi seinässä olevan tasoitteen. Tästä seurauksena koko seinän pintakerros päätti tulla alas, ja sen sai rullata yhtenä mattona jätesäkkiin. Totesimme seuraavana päivänä tasoitteen kuivuttua että se vielä pysyy seinässä kunhan pinnan hioo, joten eikun tekemään seinää uudestaan. Kun saatiin valmista, ilmeni että nauhoitettua levysauman kohtaa lukuunottamatta kivipinnoite muuttui kellertävänsävyiseksi. Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että seinässä käytetty tasoite saattaa kosteutta saadessaan kellastua, mikä nyt näkyi pinnoitekerrosten läpi. Koska messut aukesivat tästä seuraavana päivänä, tehtävissä ei ollut enää mitään muuta kuin toivoa, ettei kyseinen yksityiskohta häiritse kenenkään messukokemusta...

Näin ei ilmeisesti juuri käynytkään, mutta meitähän asia jäi harmittamaan pahemman kerran, joten totesimme korjaavamme sen. Kun tartuime toimeen, seinä oli saanut kuivua jo noin vuoden verran, joten pelkoa yllä kuvatun toistumisesta ei juuri ollut. Siispä maalasimme seinän yli ja käsittelimme uudelleen Tunto Kivellä, ja voilá - lopputuloksena saimme puhtaan valkoisen, kauniin kivipintaseinän.

Myös vaatehuoneeseen oli tarkoitus tehdä pari valkoista Tunto Kivi -seinää, jotka päätimme tehdä yhteen putkeen vessan seinän kanssa, kun vauhtiin päästiin. Paikoitellen pinnoite antoi sielläkin pientä varoitusta, että siinä oleva kosteus saattaisi täälläkin olla tekemässä pahojaan, joten totesimme että tässä kohtaa on viisainta olla tavoittelematta täydellisintä täydellisyyttä, eli yhden pinnoituskerran saavan riittää KPH-VH-seinälle. Ovipielet oli kuitenkin niin vaikea saada pinnoitettua kunnolla yhdellä kerralla, että ne päätin käsitellä toiseenkin kertaan, kunhan ensimmäinen kerros on ensin saanut kuivua kaikessa rauhassa.

 

 

Tunto Kivellä on ikävä taipumus pyrkiä sotkemaan ympäristönsä todella sinnikkäästi, joten suojauksien tekemiseen ja poistamiseen menikin lähes sama aika kuin itse pinnoitteen levittämiseen. Perusteellisista suojauksista huolimatta irtokivenä levinnyttä murua löytyi myöhemmin sieltä täältä vielä useamman imurointikerrankin jälkeen.

 

Tässä pari kuvaa valmiista toteutuksesta - sitä kynnystä lukuunottamatta - hetkeä ennen kuin vaatteet siirrettiin loppusijoituspaikkaansa, jolloin ilmeni ettei tämä meidän iso vaatehuone, jota se suhteessa useimpiin lajitovereihinsa onkin, olekaan niin kauhean iso, saati mitenkään ylimitoitettu...

Ulkopuolellekin piti tehdä pari pikkujuttua, jotka eivät varsinaisesti ole maininnan arvoisia, mutta pistetään nyt pari kuvaa että miltä meillä tänä kesänä (tai syksyhän nyt jo alkaa olla) näyttää. Terassikalusteet eivät ole aivan yhtä juhlavat kuin messuilla, ja oikeastaan, hyvä niin!