3.3.2013

Talvisia tunnelmia Vuoreksesta

Tänä viikonloppuna koettiin sekä yksi talven eniten lunta kerralla tuoneista sateista että ensimmäinen todella hieno ja aurinkoinen alkukevättä enteilevä talvipäivä. Siinä oli jo riittävästi syytä Vuoreksen talvea karsastaville rokkareillekin lähteä kävelemään raittiiseen ulkoilmaan ja ihmettelemään miltä maailma talven jäljiltä näyttää. Otin ex-asuntomessualueesta muutaman valokuvankin, koska täällä on aika eri näköistä kuin silloin heinä-elokuun taitteessa.


Pienillä tonteilla runsasluminen talvi aiheuttaa päänvainvaa, ja jouduimme toteamaan että autokatoksen puoleisen naapurin puoleiselle tontinrajalle alunperin suunniteltu ja kustannussyistä vain tontin peräosalle toteutettu tuija-aita olisi nyt pahemman kerran tiellä, jos se olisi koko rajan matkalle istutettu - nyt sen tilalla on julmetunmoiset lumikasat. Meillä sentään on hiukan vapaata tilaa lumia varten, naapurin hirsinen aita on tällä hetkellä kokonaan lumikasan peittämänä, eikä sulamisveden aiheuttama kosteusrasitus ole sille ainakaan hyödyksi.

Meidän lumitilannetta talven jäljiltä.


Kantava lumi helpotti kulkua, joten kävimme tutustumassa lähemmin Pieneen Viroilaiseen, joka osoittautui pienemmäksi järveksi kuin miltä se metsän takaa oli vaikuttanut. Kuvassa näkymää omakotitaloalueelle järveltä takaisinpäin tultaessa.



Meidän talo naapurin pihan yli kadulta kuvattuna. Terassi ei ole ihan parhaimmillaan näillä lumimäärillä...

Pihaa suunniteltaessa meillä oli vähän sellaista ajatusta että olisi kiva jos se näyttäisi talvellakin joltain, kun Suomessa talvi kuitenkin on aika ... pitkä. En tiedä millä ratkaisuilla ajatus oltaisiin oikeasti saatu toteutumaan etenkään näin pienellä pihalla, mutta todennäköisesti rahaa olisi pitänyt pistää kiinni tuplamäärä käytettyyn nähden (joka sekin jo oli about tuplamäärä suunniteltuun nähden). No, ehkä se sitten alkaa joltain näyttää kun istutukset kunnolla kasvavat, mutta toistaiseksi siellä näkyy ihan vaan lunta.

Alueella liikkuu paljon suuria ja röyhkeitä jäniksiä, joille omenapuiden taimet ovat mitä suurinta herkkua. Meiltä oltiin harvennettu jo yhdestä puusta suunnilleen kaikki alaoksat pois ennenkuin tajusimme laittaa niihin verkot ympärille. Kuoret oltiin onneksi säästetty, mutta saa nähdä joudutaanko joku taimi vielä vaihtamaan.