Talviaika.

Viikonlopun aikana tehtiin talon vesikatto valmiiksi ja lukuisia pieniä juttuja sinne tänne. Ruukin kattopeltiasennus tapahtui todella nopeasti tehokkaasti, laskin että (virolaisella) asennusporukalla meni koko operaatioon enintään 14 tuntia ja totesin, että taitaa olla parempi jättää tuntitaksa laskematta... Tänään kun vähän ennen kahta saavuin työmaalle, asennusporukka oli jo lähtenyt ja jättänyt jälkeensä asennuspöytäkirjan, katon huolto-ohjeen ja vihjailevan näköisen pikkuruisen pullon paikkausmaalia. Olin aiemmin vannonut että minähän en nouse katolle kun tuppaavat korkeat paikat pelottamaan, mutta eipä tuossa auttanut kuin kiivetä ylös, tarkistaa tehty työ ja paikkailla muutama naarmu, joita löytyi lähinnä jiirin ja läpivientien kohdalta. Hyvältä näytti. Pakollinen paloluukku herätti pientä huvittuneisuutta, siitä ei kovin paksu palomies yläpohjaan sujahda.


Kuvassa Ruukin tiimi jiirin yläpään kimpussa, alhaalla Johanna esittelemässä taloa vierailijoille.


Sisällä asentelimme alakaton jäykistelautoja ja rakensimme vinon sisäkaton päätyjen runkorakenteet. Etukäteen minua varoiteltiin siitä, miten työläs tuon runko-osan tekeminen on, mutta ainakin näin ennen höyrynsulku-urakkaa voisin todeta ettei se työtä kummempaa ollut, eikä edes ottanut kovin paljoa aikaa. Seuraavaksi päästetään ilmastointimies irti, jotta päästään asentelemaan höyrynsulkuja ja eristämään yläpohjaa.

Viikonlopun aikana vaihtui myös kesäaika talviajaksi. Olen aina pitänyt kellojen siirtelyä typeränä tapana ja ihmetellyt, miksi pimeän tuloa iltapäivästä täytyy vielä entisestään aikaistaa. Kun työmaalle pääsee käytännössä työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin haluaa nukkua rauhassa pidempään, päivän lyheneminen tunnilla harmittaa vielä aiempaa enemmän. Onneksi tuli ostettua tehokas sähkövalaisin.

Viikonlopun saldoa

Viikonloppuna saimme kohtalaisesti näkyvää aikaiseksi. Sain hanslankarikseni pätevän harrastelijatimpurin Virroilta, ja yhdessä tuumin löimme autokatoksen seinään panelit ja valmistelimme ulkopuolen maalausta ja rimoitusta varten. Katoksestahan piti alunperin tulla kevytrakenteisempi, pilareilla seisova rimaverhoiltu rakennelma, mutta naapurin läheisyys pakotti palo-osastoinnillisista syistä tekemään katokseen umpiseinän. Halusin sille kuitenkin samantyylisen ulkoasun, joten katoksen seinään tulee mustaksi maalatun vanerin päälle rimoitus, jonka pitäisi antaa samantyylinen vaikutelma kuin rimoitettu avoseinä. Saa nähdä miten tavoite saavutetaan. Hyvän näköinen siitä pitäisi joka tapauksessa kuitenkin tulla, sen verran vastaavia rakenteita on aiemminkin nähty.


Panelointijälki on, vaikka nyt itse sanonkin, aikamoisen hyvää tasoa. Vaan taitaa käydä päivätöikseen noita hommia tekeviltä kavereilta hiukan vikkelämmin.


Sunnuntaina vaivauduin työmaalle sen verran, että vedin värit pergolanpuihin ja pääsisäänkäynnin räystäspuihin. Totesin myös Valtti-kuullotteen olevan sen verran juoksevaa tavaraa, että sitten kun koko talo tulee maalattavaksi, suojauksien kanssa ei voi juuri liioitella. Kuvassa esiintyy myös ensimmäinen, ja toivottavasti myös viimeinen, työmaalla käynyt kämmi: Datakaapelina toimiva valokuitu (keltaisesta putkesta tuleva piuha) ei suinkaan tule ylös väliseinän kohdalla, missä se olisi saanut sijaita, vaan parisenkymmentä senttiä keskemmältä kodinhoitohuoneen lattiaa. Syypää tähän löytyy peilistä...



Sitten hiukan aiheen vierestä: Naapuriinkin alkoi tänään nousta talo. Näyttää jo tässä vaiheessa erittäin lupaavalta. Kyseessä on siis Kodikas-Talojen toinen (yrityksen oma) messukohde. Luonnossuunnittelu Jarl Ahlström, arkkitehti (SAFA), suunnitelman viimeistely ja pääpiirustukset allekirjoittaneen käsialaa.


Talomme puuttuvat ikkunat tulivat Kodikkaan kohteen elementtikuormassa. Kuva on otettu paketin kylkeen puhkaistusta reiästä, josta vesipellit oltiin ilmeisesti ujutettu mukaan. Nyt kun vielä joku laittaisi ikkunat paikoilleen...

Se iso homma, eli autokatoksen katto.

Sain tänä aamulla kerrassaan hilpeän herätyksen. Asennusryhmän nokkamies soiti ja ilmoitti, että pääsisäänkäynnin katon kantavissa rakenteissa on "vakava suunnitteluvirhe". Onneksi kyse oli vain siitä, että kattorakennepiirustuksessa yksi pistekatkoviiva jatkui vähän liian pitkälle. Kantava palkki ei siis katkennut kattovasan kylkeen virheellisesti, vaan juuri kuten sen oli tarkoituskin, kuva ei vain tätä kertonnut. Hyvä näin, ja opettavathan tuollaiset tapaukset mahdollisten tulevien rakennesuunnitelmien varalta.

Tänään ehdin tontille kameran kanssa hiukan aiemmin kuin eilen, joten tarjolla on hiukan enemmän hiukan parempaa kuvamateriaalia.


Yllä kuvaa autokatoksesta. Kuten näkyy, se ei tullut tällä viikolla valmiiksi. Kaitsu, asennusryhmän nokkamies, antoi sentään arvion, että nyt kun varaston päätyräystäs on saatu nikkaroitua kasaan, ei puuttuvia rakenteita lyö paikalleen yhtä päivää pidempään. Jos vaikka Ruukin hessut aloittaisivat asennuksensa jo maanantaina, katos näyttäisi ehtivän ajoissa valmiiksi.


Normaalisti Kodikkaan toimituksessa päätyräystäät tehdään pitkärunkoisina elementteinä, mutta varaston päätyräystäs jätettiin tässä tapauksessa työmaalla tehtäväksi. Kaitsun manatessa sen työläyttä koitin miettiä syytä, miksi moiseen ratkaisuun päädyttiin - joku hyvä selitys sille oli, vaan enpä muista vieläkään. Olikohan sillä jotain tekemistä sen kanssa, kun koko katos-varaston katto muutenkin kasattiin paloista... Joka tapauksessa, ei se ollut tekemätön paikka tämäkään, ja työn jälki nosti tyytyväisen virneen naamalle. Näin hommat pitää hoitaa! (Lasku varmaan muistuttaa tästä lystistä uudelleen...) Ainut harmistus siitä, että lämöpötilat ovat olleet sellaisia, ettei räystäspuihin oikein uskaltanut vedellä väriä kun ne olivat vielä irrallaan.


Jonkinlaista sisäkuvaa. Siellä on nyt niin monenlaista puutavara- ja levynippua, että ihmetyttää miten siellä olisi tarkoitus pystyä mitään tekemään. Lattia olisi hyvä hioa lähiaikoina, koska siinä on kuivumista hidastava hoitoaine pinnassa, mutta täytynee jättää myöhempään kun nyt lattian pinta-alasta suurempi osa on tavaran peitossa kuin vapaana.


Kuvasin vielä naapuritontilta yllä olevan näyn. Rakennustyömailla on torninosturilla pitkäkyntisten ulottumattomiin nostettu työkalukontti jokapäiväinen näky, eikä peräkärrykään ole poikkeuksellista. Mutta että vannesaha... tulipahan nähtyä.

Perusasennukset loppusuoralla.

Pikaista päivitystä. Kohta kahden viikon asennukset takana, pääkatto saatiin eilen peltejä vaille valmiiksi eli ruoteet ja otsalaudat saatiin paikoilleen. Tänään sain moitteita autokatoksen kattorakenteen toteutuksen työläydestä ja varoituksen ettei sitä tällä viikolla välttämättä saadakaan ihan valmiiksi. Ei haittaisi jos saataisiin, kun Ruukin kanssa on kuitenkin sovittu asennus ensi viikoksi, jolla se saisi vuodenajasta johtuen ollakin. Vaan totesin kyllä itsekin että tuli tehtyä työläitä ratkaisuja, kun sahailin katoksen räystäspuut asennusryhmälle valmiiksi. Puiden pään muotoilu, puhtaasti arkkitehtooninen ratkaisu, osoittautui aika monivaiheiseksi ja neljän tunnin saldoksi sain noin kaksikymmentä pätkittyä puukapulaa. Onneksi omat työtunnit ovat ilmaisia, ainakin vielä.


Työmaalla on jo aika pimeää kun ehdin konttorilta raksalle, mutta yritin silti saada jotain kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. Tässä vähiten epäonnistunut, aika tarkkaan saa katsoa että edistyksen edellisistä kuvista havaitsee.

Pystyssä on.

Talopakettiasennus saatiin eilen pienistä alkukommelluksista huolimatta hyvälle alulle. Isommasta asiasta ei ollut kyse, kuin että tehtaan lastauspäässä oli joku keksinyt asennuksen alkamisajankohdan olevan pari tuntia myöhemmin kuin olimme ilmoittaneet. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin eikä mihinkään ongelmiin liittyen olla oltu yhteydessä allekirjoittaneeseen (arkkitehti- ja rakennesuunnittelijana sekä perustusurakoitsijana oletan, että mikäli ongelmia olisi, niistä oltaisiin minulle selkeäsanaisesti avauduttu...). Ilmeisesti talo on kuitenkin rakenteeltaan hiukan työläs, sillä tänään työpäivän jälkeen oli vasta kattoristikot, päätykolmiot ja päätyräystäselementit paikallaan. Olisin odottanut että talo olisi ollut jo aluskatteessa, mutta hyvä kuitenkin että nosturi oltiin saatu tontilta jo tänään pois. Seuraavassa hiukan kuvia:

Ensimmäisiä elementtejä asennetaan. Meininki on että elementit nostetaan suoraan rekasta perustuksille ja tuetaan väliaikaisesti paikoilleen.

"Things you can not they're just framed in blood", vai olikos tässä sittenkin musta paneli.


Tässä menee ruokailutilan "käänteisen erkkerin" elementti paikalleen.


Tämä kuva on jo tältä päivältä. Talo sai eilen illalla aika tavalla vettä niskaansa, mutta olin todella positiivisesti yllättynyt kun se oli tänään jo miltei täysin kuivunut eikä näyttänyt ehtineen kärsiä sateesta lainkaan. Koska asia etukäteen stressasi ihan jonkin verran, mietin että miltähän mahtaa alueen pitkästä tavarasta paikalla rakentajista tuntua.

Talo pihan puolelta. Piha näyttää itse asiassa paljon isommalta kuin paperilla, talo taas juuri siltä kuin sen pitääkin, eli jopa vähän paremmalta kuin suunnitelmissa.




Vaihdoimme punertavien panelien sävyn viime tingassa ennen niiden tilausta astetta vähemmän ruskeaan, enemmän punaiseen sävyyn. Tehdasmaalauksen jäljiltä voisin todeta, että oli hyvä veto. Ei haittaa yhtään, jos viimeinen maalauskerta muuttaa sävyn vieläkin punaisemmaksi, mutta miellyttää se näinkin (vaikka panelit nyt ovatkin aika purussa ja pölyssä ja siksi suttuisen näköiset). Kuultomaalaus osoittautui myös ehdottomasti oikeaksi ratkaisuksi. Tasainen peittoväripinta olisi paljon tylsemmän näköinen, olkoonkin että niin julkisivu olisi huoltovapaampi.

Josko huomenna sitten oltaisiin jo aluskatteessa. Odottelemme myös loppujen ikkunoiden saapumista tehtaalta, toistaiseksi saamme vielä äimistellä valtavan suurilta tuntuvia aukkoja.

Alle 12 tuntia talopakettitoimitukseen...

...Pakko se on myöntää että jänskättää. Meneekö asennus ongelmitta ja näyttääkö talo luonnossa yhtä hyvältä kuin paperilla? Kävin vielä tänään tekemässä viimeisiä valmisteluita, kuten siirtelemässä perustusten ympäriltä tavaraa pois tieltä ja hiomassa lattian reunoilta korkealle jääneet tärsät pois. Aamulla sitten hiukan tavallista aikaisempi herätys ja kameran kanssa tontille.

Enää viikko talopaketin toimitukseen!

Alusta alkaen oli selvää, että valamme lattian ennen talopakettiasennusta. Viime viikot ovat menneet rattoisasti valu-urakan valmisteluissa, nyt odottelemme että valu kuivuu ja Kodikkaan asentajat ehtivät meidän työmaalle.

Päättyvää edeltävällä viikolla urakoimme raudoitteet lattioihin. Olimme sopineet Nereuksen lattialämmitysasentajan kanssa lämmitysputkiston asentamispäivästä, ja kuinka yllättikään, raudoituksen viimeistely edellisenä iltana kaatosateessa lampun valossa osoittautui odotettua työläämmäksi. Päästyämme lähtemään työmaalta puoliltaöin totesin rikkoneeni henkilökohtaisen ennätyksen: 15 tuntia töitä putkeen (päivä konttorilla, jolta hirmuvauhdilla raksalle) - syömättä koko päivänä. Kotiin päästyäni olin "kohtalaisen" poikki, eikä mieltä varsinaisesti lämmittänyt kun aamulla heräsin lattialämmitysmiehen soittoon, ettei putkistoa voidakaan asentaa. Syynä tähän oli raudoituskorokkeiden puuttuminen. Koska lattialämmitys sisältyi Enermixin diiliin enkä täten saanut sopimuspapereita suoraan Nereukselta, eikä kiireessä kukaan hoksannut mainita että korput pitää olla laitettuina ennen lattialämmitysasennusta, en niitä enää tuohon väliin ruvennut (henkkoht ymmärrettävästä syystä) paikalleen ripottelemaan. Onneksi valuporukkakin oli sen verran kiireinen, että ei tarvinnut järjestellä mitään muuta etukäteen sovittua uudelleen lattialämmitysasennuksen siirtymisen takia.

Siellä se nyt joka tapauksessa on. Vaikka väliseinien paikkoja koitettiin merkkailla ja putket näyttävät niitä aika hyvin väistelevänkin, taidan kiinnittää seinät lattiaan ihan vaan liimaamalla. Ironisesti juuri jäykistävien väliseinien, jotka on pakko ankkuroida laattaan, kohdilta putkia risteilee huoneesta toiseen kaikista eniten. Sisäänkäynnin portaan laatan raudoitus herätti hilpeyttä, vaikka se itse suunnittelemani onkin. Ainakin luulisi portaan kestävän...

Valun kävi tekemässä hämeenlinnalainen porukka, joka on Kodikas-Talojen kohteita viime aikoina valanut enemmänkin. Homma sujui vaihteeksi hyvinkin kivuttomasti: porukka saapui ajallaan paikalle oman pumppuautonsa kanssa, tiesi kyselemättä mihin korkoon mikäkin pinta pitää valaa ja pesuhuoneen kohtaan pienen allasmaisen syvennyksen tekemistä varten tekemämme muottikin tulkittiin oikein, vaikken siitä ollut kuin hätäisesti maininnut. Sain ennen valun alkua vain yhden soiton, jolla nämä seikat varmistettiin. Ainoan miinuksen annan siitä, että ylijäävän betonin sijoituksesta ei kyselty mitään (enkä muistanut itsekään siitä mainita), ja se oltiin dumpattu kasalle kohtalaisen typerään paikkaan talon eteen. Onneksi, jo toiseen kertaan tällä työmaalla, kuraa jäi yli uskomattoman vähän, eikä siitä eroon pääseminen tuota hankaluuksia. Lattian pressutukseltakin säästyttiin, kun valuporukka veti laatan pintaan hoitoaineen. Täytynee ensi viikolla, jolloin ei tarvitse muuten tehdä paljon mitään, koittaa vielä hoitaa laatan hionta pois alta, kun senkin voi vielä tehdä niin etteivät seinät ole tiellä. Seuraavalla viikolla ne lopultakin tulevat.

Mainittakoon vielä, että saimme aikaan päätöksen kiintokalustetoimittajasta. Topi-Keittiöt vaikutti kokonaisuudessaan varmalta ja hinnaltaan sopivimmalta vaihtoehdolta, mutta helposta valinnasta ei tällä kertaa ollut kyse.