Highest Star (Music by Amorphis)

Näin alkuun pahoitteluni jälleen pitkästä välistä blogipäivitysten välillä. Aika messuihin lyhenee joten työpäivä pitenee, ja aika usein tuntuu ettei virtaa enää illalla piisaa kirjoitteluun. Nyt aletaan kuitenkin olemaan jokseenkin loppusuoralla, loppukatselmuskin on jo sovittuna joten valmistumisajankohtakin on tiedossa - ainakin suuntaa-antavasti. Projekti onkin edennyt joka rintamalla, sisällä alkaa olla jo kohtalaisen valmista ja ulkona on jo suurin osa maalauksestakin saatu tehtyä. Sen jälkeen tiedossa onkin enää yksityiskohtien viilaamista. Mutta jotenkin tämä loppuvaihe tuntuu edistyvän tuskastuttavan hitaasti...

Terassi on portaita vaille läjässä ja pihan puoli maalatu pergolaa lukuunottamatta, molemmat jatkuvasti sateella uhittelevasta kelistä huolimatta. Kummasti se vaan tuo talon ulkoasuun ryhtiä, kun pölyt harjaillaan seinistä ja vedetään päälle viimeinen värikerros. Vesiohenteisen Valtti Akvacolorin kanssa työskentely osoittautui ainakin allekirjoittaneen mielestä odotettua helpommaksi, joskin tavara ei suinkaan lähde pois pelkällä vedellä jos sattuu jotain sotkemaan. Pari vuotanutta suojausta tuottivat melkoisesti ylimääräistä ohjelmaa. Vinkkinä muille Akvacolorin käyttäjille, kannattaa huolehtia että lähistöltä löytyy tärpättiä kun alkaa hommiin. Onneksi(?) tuote kuivuu hitaasti, ellei altistu suoralle auringonpaisteelle.

Sisällä suurin murheenkryyni on toistaiseksi ollut makuuhuoneen sängynpääty. Nyt se on lopultakin kuitenkin saatu valmiiksi ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Seinä tuli lopulta pintakäsiteltyä useampaan kertaan ja sillä tehtiin lukuisia testejä erilaisista väreistä ja niitä ehostavista lasyyreista, mutta lopulta Johanna totesi että huone ei oikeasti kestä sitä ylimääräistä väriä, joka huoneeseen näin syntyy. Siispä kuvioimme seinän saman sävyisellä Tunto Hienolla, kuin millä muut huoneen vaaleat seinät oltiin maalattu. Lopputulos on aika elegantti ja tyylikäs ja tavoittaa aika hyvin huoneelle asetetut fiilistoiveet, eli että siinä pitäisi olla yhtä aikaa sekä alppi- että kaupunkihotellifiilistä ja jotain antamassa näille särmää. Rockhenkisyyttä voidaan sitten tavoitella tarvittaessa tekstiileillä, koska (kuten testaustemme perusteella kävi selvästi ilmi,) seinäpintojen efekteillä sitä ei saada integroitua muihin teemoihin.

Sängyn päädyssä on osittain yöpöydän virkaa toimittava syvennys, josta vielä puuttuu lukuvaloksi toivottavasti riittävä LED-nauha.

Parempaa kuvaa valmiista työhuoneesta ja sen tapetista.
 

Keittiön viimeisten listojen tekemisessä oli melkoinen urakka. Vastaavan mestarin kehu listoitustyön jäljestä lämmitti mieltä.

Eteiseen pitäisi vielä keksiä jotain. Oikeastaan keksittiinkin, nyt vielä toivotaan että toimitusajat eivät romuta hienoa ajatusta. Siitä lisää myöhemmin.

Koko Berliini yhdessä huoneessa.

Viimeinen viikko on taas pitänyt melkoista kiirettä. Otin töistä lomaa rakentamista varten, ja tokihan valmista jälkeä syntyy ihan eri tahtiin kun käyttää rakennustöihin koko päivän pelkkien illan tuntien sijaan. Työhuone on kattolistoja ja väliovea vaille valmis, makuuhuone ei ole paljoa perässä ja kylppäri-vaatehuone ... siitä ehkä lisää jossain vaiheessa. Operaatio liuskekivilattia aiheuti saumauksen kanssa pahansorttista päänvaivaa - jos näette messuilla moitteettoman luonnonkivilattian, toteanpa vain, että ette tiedä mitä katsotte...

Mutta tässä kuvia projektista:

Kodikas-Talojen täyspäiväiset timpurit kävivät tekemässä ulkopuolet terassia vaille valmiiksi. Pihantekijätkin saivat hommansa alkuun, ja betonikiveystä suojataan sahanpurulta ja maalitahroilta isolla pressulla. Autokatoksessa voisi olla ehkä jonkin verran kontrastia, nyt katto ja seinät sulautuvat turhan paljon toisiinsa, mutta tyylikäs se on noinkin ja ylimääräistä väriä katokseen on toisaalta vaikea kuvitella.

Tässä se, mistä merkinnän otsikko puhuu. Metrokarttatapetti saatiin seinälle ja tuntuu siinä yhtä hämmentävältä kuin osasin odottaakin... Alexanderplatzille meneviä metrolinjoja on aikaisemmin tullut syynäiltyä lähinnä paikan päällä. Hienolta tapetti joka tapauksessa näyttää, ja veikkaanpa ettei kovin monessa muussa messukohteessa ole ihan samanlaista.

Makuuhuoneen "sängynpääty" (kuvattuna ulkoa, avoimista ovista...), josta saatiin värimaailman puolesta melkoinen ongelma. Johannan mielestä harmaa väri ei oikein palvele kokonaisuutta, eikä itselläni ole oikein mielipidettä asiasta. Veikkaanpa kuitenkin, että näette messuilla jotain muuta kuin tässä kuvassa.

Makuuhuone ja olohuone ulkoa päin. Ulkomaalausurakka odottaa vielä, kun sisäpuolet saadaan kuntoon. Talkoiden paikka...?

Keittiö, kodin sydän.

Keittö tosiaan saatiin kokonaisuudessaan valmiiksi viime viikolla samassa hässäkässä olohuoneen kanssa messukuvauksia varten. Ohessa muutamia kuvia valmiista keittiöstä ja raporttia siitä miten se syntyi.

Keittiötoimittajaksi valikoitui pienen, aika pitkälti hinta- ja fiilispohjaisen, vertailun jälkeen Topi-Kalustaja. Lähdimme ideoimaan keittiötä joskus viime vuoden loppupuolella. Tässäkään kohtaa meillä ei ollut kovin valmista visiota, että juuri jonkinlaista pitää olla. Sitä "meidän näköistä" lähdettiin taas hakemaan. Tammi oli ehkä materiaalina se ensimmäinen selvä valinta, sopisi yhteen parkettien kanssa ja on muutenkin hieno materiaali. Jotain kontrastikasta, helpoimmillaan mustaa, oli myös mielessä. Muutaman Topilla pidetyn ideointipalaverin myötä kokonaisuus alkoi hahmottua. Aluksi ajattelimme että yläkaapit olisivat tammenväriset ja alakaapit mustat. Tasojen ykkösvaihtoehtona suurissa haaveissa olisi tietysti ollut kivi, mutta se ei kuitenkaan olisi mitenkään päin mahtunut budjettiin. Jossain vaiheessa näytti hetken jopa siltä, että puukaan ei onnistu, vaan laminaattiin olisi tyytyminen... Tässä vaiheessa näytti pahasti siltä, että joudutaan tekemään vaatimaton kompromissi, mutta onneksi tietyt valinnat mahdollistivat toisia ja asiat loksahtivat paikoilleen, ja lopputuloksena saatiin aika pitkälti juuri sitä mitä haluttiinkin.

Puuviilutetut kaapinovet saivat jäädä haaveisiin, mutta toisaalta laminaattipintaisiin saatiin kolmiulotteisempi kuvio, joka on vielä käytössäkin hoidettavissa. Lopulta suurimman vaikeuden tuotti yläkaappien ovien väri, johon koitimme pitkään epätoivoisesti hakea jotain kontrastia tuovaa väriä tai materiaalia. Onneksi Topin myyjä osasi taitavasti ehdottaa meille mustaa myös yläkaappeihin, vaikka aluksi pelkäsimme että josko kokonaisuudesta tulee sillä tapaa jopa meidän mielestämme liian tummasävyinen ja synkkä(!). Nyt valmista keittiötä katsellessa on aivan selvää, että joku muu väri yläkaapeissa olisi ehdottomasti jo yksi elementti liikaa, ja lopulta matalat yläkaapit yhdessä ylä- ja alapuolisen tilan kanssa tuottavat sen verran ilmavan lopputuloksen, ettei mustaa ole yhtään liikaa. Päin vastoin, keittiöstä tuli todella hyvän näköinen. Matalat, vain yhden hyllyn yläkaapit, oli hyvin varhaisen vaiheen selkeä päätös, sillä mielestämme seinäkaappien on oltava sellaiset, että ylähyllyillekään ei tarvitse kurkotella saati kiipeillä jakkaran kanssa.

Yksi olennaisimmista yksityiskohdista keittiössä, ja ehkä myös yksi mieleenpainuvimmista koko talossa (asuntomessuilla? ;) on keittiökaappien välitilan toteutus ruosteisella, tai oikeammin ruostutetulla pellillä. Muistelimme joskus nähneemme ruosteista peltiä jonkin sisustuspuljun messuosastolla, ja ideoimme että tässä voisi olla tuore vaihtoehto niille moneen kertaan nähdyille laatoille tai välitilalaseille. Jostain intuitiosta se tämäkin idea vain syntyi...

Oikeiden työtapojen löytäminen vaati ensin aika paljon selvittelyä, mutta lopulta saimme jonkinlaisen käsityksen siitä, miten homma kannattaisi tehdä. Siispä ostamaan peltiä (kiitokset Riihon Teräsvälitykselle Tuuriin!) ja usuttamaan pahaa-aavistamattomat sukulaiset leikkimään kotikemistiä. Suolavesi-etikkahappoliuoksella peltiin saatiin aikaiseksi mukava ruoste jo yhdessä vuorokaudessa, ja ripottelemalla päälle soodaa pyrittiin pysäyttämäään reaktion jatkuminen. Irtotavara pois pesemällä ja kuivauksen jälkeen monta kerrosta uretaanilakkaa pintaan, ja voilá. Huvittavasti aika moni kauhisteli etukäteen koko ideaa ja pelkäsi siitä tulevan täydellisen katastrofin, mutta kaikki ovat todenneet valmiista lopputuloksesta, että todella hieno ja näyttävä siitä vaan tuli.

Alla kuvissa vielä keittiötä saarekkeen suunnalta katsottuna.