Talo Encoren ensimmäinen uusivuosi.

Lupailin joulun alla että jotain nähtävää tulee vielä ennen uuttavuotta. Välipäivinä rakentelimme väliseiniä, makuuhuoneen ja vaatehuone-kylpyhuone-osaston seinät saatiinkin kutakuinkin niin valmiiksi kuin ne tässä vaiheessa oli mahdollista tehdä. Pientä päänvaivaa aiheutti makuuhuoneesta sen takana oleviin tiloihin johtavat ovet, jotka olimme suunnitelleet toteutettavan liukuovina, sillä normaalivahvuisen väliseinän sisään rakennettava liukuovi erikoisrakenteineen olisi maksanut hunajaa, ja pinta-asennettavat ovet varaavat tilansa. Lopulta ratkaisu tehtiin niin, että ovet laitetaan pintaan makuuhuoneen puolelle, josta ne liukuvat sängyn päädyksi rakennettavan hyllyrakennelman sisään. Saapa nähdä, paljonko tuon kanssa taikinoidaan siinä vaiheessa kun kyseinen rakennelma pitäisi kyhäillä pystyyn...

Näkymä olohuoneen puolelta uudenvuoden viettoon lähdettäessä. Vessan osuus isolla väliseinällä on vielä levyttämättä, se tehdään vedeneristeenä toimivalla Wedi-levyä.

Ruokailutilan kohdalla otettu kuva, jossa näkyy vessa ja vaatehuone sekä niistä kulut makuuhuoneeseen. Rankaseinään pitäisi vielä lisäillä tukirakenteet käsienpesualtaalle, joka ei tule olemaan jalallista mallia. Havahduin myös, että seinäasenteisten allashanojen rungot pitäisi saada ihan kohta paikoilleen, eikä meillä vielä ole niitä hanoja - toivottavasti toimittajalta löytyy tavaraa hyllystä!

Hyvää ja rauhallista joulua!

Aika Encoren jouluntoivotukselle. Ihan emme päässeet muuttamaan jouluksi, mutta projekti saatiin viikon sisällä hienosti taitepisteeseen: Saimme lukot oviin, puhallusvillat yläpohjaan ja lämmöt päälle. Talo lämpiää nyt väliaikaisen lämmittimen voimalla, joka hyödyntää jo rakennusvaiheessa talon vesikiertoista lattialämmitystä. Tämä nopeuttaa lattian kuivumistakin, mikä on tiukan loppuaikataulun takia varsin tervetullutta.

Saimme myös valaistus- ja sähkösuunnitelmat hiottua loppuun ja valaisimet tilattua. Valaistuksen kohteeseemme toimittaa kokkolalainen (ja täten viime kesän messuilla vahvasti näkyvillä ollut) Winled Oy.

Uuttavuotta emme vielä taida toivottaa, kun välipäivinä olisi vielä tarkoitus saada väliseinärungot pystyyn. Joten palataan asiaan kuvien kera...

Talvi yllätti rakentajat!

... Ei se oikeasti kovin kummoisesti yllättänyt, autoilijat taisivat tänäkin vuonna pärjätä heikommin. Autokatoksemme edessä ollutta romukasaa en ehtinyt hävittämään ennen lumen tuloa, mikä on ikävää koska tontille ei mahdu esim parkkeeraamaan kovin hyvin, ja kasan siivoilukin on vaikeampaa kun lumi sen peittää, mutta muuten kaikki alkaa olla sillä mallilla ettei kauheasti haittaa, vaikka sääprofeettojen pelottelu todella ankarasta lopputalvesta pitäisikin paikkansa.

Koolaukset ovat viimeistä "osastoa" vaille valmiit, viikon päästä pitäisi olla jo villat selässä. Sen jälkeen voikin kytkeä lämmittimen päälle.


Tilantuntukin hahmottuu jo kohtalaisen hyvin.

Kuvapäivitystä.

Tällä kertaa ajattelin lähinnä lisäillä vielä muutaman kuvan, suurempaa raportoitavaa työmaalta ei tällä hetkellä ole. Alakaton koolaus on edistynyt ihan kivasti, mutta totesimme että itsenäisyyspäivän tienoilla on sen verran monta iltaa jolloin rakennushommat jäävät väliin, että lykkäsimme puhallusvillan toimitusaikaa viikolla.

Makuuhuoneosasto koolattuna, olohuone yli puolenvälin. Hiukan yllätyksenä tuli, että höyrynsulun asettelu paikoilleen läpivienteineen ja teippauksineen on tässä työvaiheessa se aikaa ja vaivannäköä kysyvä työvaihe, kapuloita kyllä hakkaa kattoon melkoista haipakkaa.


Näkymä kadulta ruokailutilan läpi olohuoneeseen ja takapihalle.

Tästä suunnasta ei vielä ollut kuvaa ikkunoiden asennuksen jälkeen. Joten olkaatten hyvät.

Now Playing: Metallica - The Day that Never Comes

No, ehkäpä tämän tekstin otsikoksi olisi pitänyt laittaa vaikka "Sitten pistetään hartioilla". Ikkunat nimittäin saatiin lopultakin paikoilleen, ja kävi siinämäärin hyvä tuuri, että loput ovet saapuivat aamutuimaan ja nekin tulivat päivän aikana asennetuiksi. Varaston ovet tulivat jo perjantaina, mutten olisi osannut odottaa terassinovia kuin vasta loppuviikoksi. Välillä näinkin päin.

Mistään asiasta ei päivän mittaankaan tullut kummempaa ongelmaa ja tontilla oli havaittavissa käsinkosketeltava tekemisen meininki. Ikkuna-aukkoihin saatiin riittävästi asennusvaraa näyttämällä niille vähän (enemmän) sähköhöylää, ja kun ilmoitin ikkunoiden nosteluun tarkoitettujen imukuppien olleen lainassa kaksi viikkoa sitten eikä suinkaan nyt, asennusporukan jätkät totesivat että eipä siinä sitten mitään, tarttukaahan karmeihin...


Alkutilanne. Ikkunat oltiin nostettu sisälle aukkojen kohdille, asentaja työstää aukkoa valmiiksi ikkunan paikalleen nostoa varten.

Siinä se nyt on, tosin vielä väliaikaisesti paikalleen tuettuna. Aukinaisesta terassinovesta näkyy myös jotenkuten oleskelutilojen ja makkareiden ikkunoiden ja ovien sisäväri. Ovat muuten tosi hyvän näköiset, vaikka itse sanonkin. Onneksi emme tyytyneet perusvalkoiseen!

Uloskin näkee - ja sisälle. Kävi mielessä, josko näihin ikkunoihin sopisi sellaiset menneen kesän asuntomessuilta tutut rulla-säleverhot.

Makuuhuoneen ulko-ovi. Toivottavasti kuulen tästä messuvieraiden kommentteja... ;)

Asennusryhmän työajan päätyttyä hyökkäsin itse työmaalle. Makuuhuone-pukeutumistila-osaston alakatossa on nyt koolaukset, valitettavasti kamera ei enää tässä vaiheessa kulkenut mukana. Saatiin tuokin homma hyvälle alulle, puhallusselluvilla tilattiin ensi viikon perjantaiksi joten tavoitettakin on.

Lauantain ompeluseurat

Päivitelläänpä taas... Mitään henkeäsalpaavan suurta ei viime päivityksen jälkeen ole tapahtunut, osa hommista on hiukan odotusvaiheessa ja muuten työmaalla on tehty yhtä sun toista vähänlaisesti näkyvää valmista tuottavaa. Ilmamies ehti taas tontille ja liesituulettimen putki löysi paikoilleen. Kyseessä on paloeristettävä kanava, ja tänään tutustuinkin verkkovillan saloihin. Olen entistä enemmän sitä mieltä, että IV-kanavien eristäminen olisi tosiaankin kannattanut sisällyttää IV-urakkaan. Tekstin otsikko viittaa siis tapaan jolla villa putken ympärille kiinnitettiin - ompelemalla rautalangalla verkko kiinni sauman kohdalta. Useampi tunti sen putkenpätkän kanssa taisi vierähtää. No, tulipahan tehtyä. Seuraavaksi höyrynsulut ja koolaukset alakattoon, villat selkään ja lämpöä tupaan. Ikkunoita ja ovia koskevat kommelluksetkin pitäisi ensi viikolla tulla päätökseen. Sitten taitaakin olla tiedossa vähän näyttävämpää (ja vähemmän harmistunutta) päivitystä. =)

Siinä se nyt on - eristys EI30.


Viemärin tuuletusputki sekä radonin poistoputki asennettuina paikoilleen.

"Se on yhtä helvettiä tää rakentaminen."

Viikonloppu takana. Perjantaina oli kovat toiveet että nyt olisi ikkunat paikoillaan, talo paneloitu kutakuinkin valmiiksi ja IV-kanavat eristettyinä. No, eteen tuli yhtä sun toista vastoinkäymistä ja lopulta kaikki mainitut työt ovat edelleen vaiheessa. Panelia joudutaan tilaamaan lisää ja yksi ikkuna menee vaihtoon, lisäksi IV-asentaja oli aika suurella varmuudella oikeassa sanoessaan kanavien eristyksen olevan todennäköisesti koko rakennustyömaan kenkuin työvaihe. Osan eilistä ja koko tämän päivän niitä eristeitä putkien ympärille ahkeroin, ja arvioisin että vielä kaksi iltaa niille joutuu uhraamaan. Tietysti tämänkin olisi voinut ottaa IV-urakan osaksi, mutta oma työhän on ilmaista. Ainakin vielä.

Tähän mennessä kaikki on mennyt sen verran sujuvasti ja vähillä vastoinkäymisillä, että ehdinkin jo odotella että koska niitä rysähtää niskaan kerralla enemmän. Josko tässä olisikin nyt riittävästi yhdelle kertaa. Kaikesta huolimatta, työmaa kuitenkin edistyi:Räystäät alkavat olla viimeistä pintakäsittelyä vaille valmiit...


Etupuolen paneloinnit ovat muutamaa hiukan kärsinyttä ja siksi vaihdettavaa panelia lukuun ottamatta tehtynä...

...Ja vaikkei homma valmiiksi tullutkaan, niin IV-putkieristys saatiin ihan ok-mallille.

Sumuista huomenta.

Asennusporukka läksi bussinsa kanssa muualle, joten talosta sai lopultakin sekä valokuvan että jossain määrin relevantin käsityksen siitä, miltä se kadulta katsottuna näyttää. Ikkunat muuttavat ilmettä tietysti taas jonkin verran, mutta kyllä tästä nyt jo näkee että ihan oikein se tämäkin meni.

Talviaika.

Viikonlopun aikana tehtiin talon vesikatto valmiiksi ja lukuisia pieniä juttuja sinne tänne. Ruukin kattopeltiasennus tapahtui todella nopeasti tehokkaasti, laskin että (virolaisella) asennusporukalla meni koko operaatioon enintään 14 tuntia ja totesin, että taitaa olla parempi jättää tuntitaksa laskematta... Tänään kun vähän ennen kahta saavuin työmaalle, asennusporukka oli jo lähtenyt ja jättänyt jälkeensä asennuspöytäkirjan, katon huolto-ohjeen ja vihjailevan näköisen pikkuruisen pullon paikkausmaalia. Olin aiemmin vannonut että minähän en nouse katolle kun tuppaavat korkeat paikat pelottamaan, mutta eipä tuossa auttanut kuin kiivetä ylös, tarkistaa tehty työ ja paikkailla muutama naarmu, joita löytyi lähinnä jiirin ja läpivientien kohdalta. Hyvältä näytti. Pakollinen paloluukku herätti pientä huvittuneisuutta, siitä ei kovin paksu palomies yläpohjaan sujahda.


Kuvassa Ruukin tiimi jiirin yläpään kimpussa, alhaalla Johanna esittelemässä taloa vierailijoille.


Sisällä asentelimme alakaton jäykistelautoja ja rakensimme vinon sisäkaton päätyjen runkorakenteet. Etukäteen minua varoiteltiin siitä, miten työläs tuon runko-osan tekeminen on, mutta ainakin näin ennen höyrynsulku-urakkaa voisin todeta ettei se työtä kummempaa ollut, eikä edes ottanut kovin paljoa aikaa. Seuraavaksi päästetään ilmastointimies irti, jotta päästään asentelemaan höyrynsulkuja ja eristämään yläpohjaa.

Viikonlopun aikana vaihtui myös kesäaika talviajaksi. Olen aina pitänyt kellojen siirtelyä typeränä tapana ja ihmetellyt, miksi pimeän tuloa iltapäivästä täytyy vielä entisestään aikaistaa. Kun työmaalle pääsee käytännössä työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin haluaa nukkua rauhassa pidempään, päivän lyheneminen tunnilla harmittaa vielä aiempaa enemmän. Onneksi tuli ostettua tehokas sähkövalaisin.

Viikonlopun saldoa

Viikonloppuna saimme kohtalaisesti näkyvää aikaiseksi. Sain hanslankarikseni pätevän harrastelijatimpurin Virroilta, ja yhdessä tuumin löimme autokatoksen seinään panelit ja valmistelimme ulkopuolen maalausta ja rimoitusta varten. Katoksestahan piti alunperin tulla kevytrakenteisempi, pilareilla seisova rimaverhoiltu rakennelma, mutta naapurin läheisyys pakotti palo-osastoinnillisista syistä tekemään katokseen umpiseinän. Halusin sille kuitenkin samantyylisen ulkoasun, joten katoksen seinään tulee mustaksi maalatun vanerin päälle rimoitus, jonka pitäisi antaa samantyylinen vaikutelma kuin rimoitettu avoseinä. Saa nähdä miten tavoite saavutetaan. Hyvän näköinen siitä pitäisi joka tapauksessa kuitenkin tulla, sen verran vastaavia rakenteita on aiemminkin nähty.


Panelointijälki on, vaikka nyt itse sanonkin, aikamoisen hyvää tasoa. Vaan taitaa käydä päivätöikseen noita hommia tekeviltä kavereilta hiukan vikkelämmin.


Sunnuntaina vaivauduin työmaalle sen verran, että vedin värit pergolanpuihin ja pääsisäänkäynnin räystäspuihin. Totesin myös Valtti-kuullotteen olevan sen verran juoksevaa tavaraa, että sitten kun koko talo tulee maalattavaksi, suojauksien kanssa ei voi juuri liioitella. Kuvassa esiintyy myös ensimmäinen, ja toivottavasti myös viimeinen, työmaalla käynyt kämmi: Datakaapelina toimiva valokuitu (keltaisesta putkesta tuleva piuha) ei suinkaan tule ylös väliseinän kohdalla, missä se olisi saanut sijaita, vaan parisenkymmentä senttiä keskemmältä kodinhoitohuoneen lattiaa. Syypää tähän löytyy peilistä...



Sitten hiukan aiheen vierestä: Naapuriinkin alkoi tänään nousta talo. Näyttää jo tässä vaiheessa erittäin lupaavalta. Kyseessä on siis Kodikas-Talojen toinen (yrityksen oma) messukohde. Luonnossuunnittelu Jarl Ahlström, arkkitehti (SAFA), suunnitelman viimeistely ja pääpiirustukset allekirjoittaneen käsialaa.


Talomme puuttuvat ikkunat tulivat Kodikkaan kohteen elementtikuormassa. Kuva on otettu paketin kylkeen puhkaistusta reiästä, josta vesipellit oltiin ilmeisesti ujutettu mukaan. Nyt kun vielä joku laittaisi ikkunat paikoilleen...

Se iso homma, eli autokatoksen katto.

Sain tänä aamulla kerrassaan hilpeän herätyksen. Asennusryhmän nokkamies soiti ja ilmoitti, että pääsisäänkäynnin katon kantavissa rakenteissa on "vakava suunnitteluvirhe". Onneksi kyse oli vain siitä, että kattorakennepiirustuksessa yksi pistekatkoviiva jatkui vähän liian pitkälle. Kantava palkki ei siis katkennut kattovasan kylkeen virheellisesti, vaan juuri kuten sen oli tarkoituskin, kuva ei vain tätä kertonnut. Hyvä näin, ja opettavathan tuollaiset tapaukset mahdollisten tulevien rakennesuunnitelmien varalta.

Tänään ehdin tontille kameran kanssa hiukan aiemmin kuin eilen, joten tarjolla on hiukan enemmän hiukan parempaa kuvamateriaalia.


Yllä kuvaa autokatoksesta. Kuten näkyy, se ei tullut tällä viikolla valmiiksi. Kaitsu, asennusryhmän nokkamies, antoi sentään arvion, että nyt kun varaston päätyräystäs on saatu nikkaroitua kasaan, ei puuttuvia rakenteita lyö paikalleen yhtä päivää pidempään. Jos vaikka Ruukin hessut aloittaisivat asennuksensa jo maanantaina, katos näyttäisi ehtivän ajoissa valmiiksi.


Normaalisti Kodikkaan toimituksessa päätyräystäät tehdään pitkärunkoisina elementteinä, mutta varaston päätyräystäs jätettiin tässä tapauksessa työmaalla tehtäväksi. Kaitsun manatessa sen työläyttä koitin miettiä syytä, miksi moiseen ratkaisuun päädyttiin - joku hyvä selitys sille oli, vaan enpä muista vieläkään. Olikohan sillä jotain tekemistä sen kanssa, kun koko katos-varaston katto muutenkin kasattiin paloista... Joka tapauksessa, ei se ollut tekemätön paikka tämäkään, ja työn jälki nosti tyytyväisen virneen naamalle. Näin hommat pitää hoitaa! (Lasku varmaan muistuttaa tästä lystistä uudelleen...) Ainut harmistus siitä, että lämöpötilat ovat olleet sellaisia, ettei räystäspuihin oikein uskaltanut vedellä väriä kun ne olivat vielä irrallaan.


Jonkinlaista sisäkuvaa. Siellä on nyt niin monenlaista puutavara- ja levynippua, että ihmetyttää miten siellä olisi tarkoitus pystyä mitään tekemään. Lattia olisi hyvä hioa lähiaikoina, koska siinä on kuivumista hidastava hoitoaine pinnassa, mutta täytynee jättää myöhempään kun nyt lattian pinta-alasta suurempi osa on tavaran peitossa kuin vapaana.


Kuvasin vielä naapuritontilta yllä olevan näyn. Rakennustyömailla on torninosturilla pitkäkyntisten ulottumattomiin nostettu työkalukontti jokapäiväinen näky, eikä peräkärrykään ole poikkeuksellista. Mutta että vannesaha... tulipahan nähtyä.

Perusasennukset loppusuoralla.

Pikaista päivitystä. Kohta kahden viikon asennukset takana, pääkatto saatiin eilen peltejä vaille valmiiksi eli ruoteet ja otsalaudat saatiin paikoilleen. Tänään sain moitteita autokatoksen kattorakenteen toteutuksen työläydestä ja varoituksen ettei sitä tällä viikolla välttämättä saadakaan ihan valmiiksi. Ei haittaisi jos saataisiin, kun Ruukin kanssa on kuitenkin sovittu asennus ensi viikoksi, jolla se saisi vuodenajasta johtuen ollakin. Vaan totesin kyllä itsekin että tuli tehtyä työläitä ratkaisuja, kun sahailin katoksen räystäspuut asennusryhmälle valmiiksi. Puiden pään muotoilu, puhtaasti arkkitehtooninen ratkaisu, osoittautui aika monivaiheiseksi ja neljän tunnin saldoksi sain noin kaksikymmentä pätkittyä puukapulaa. Onneksi omat työtunnit ovat ilmaisia, ainakin vielä.


Työmaalla on jo aika pimeää kun ehdin konttorilta raksalle, mutta yritin silti saada jotain kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. Tässä vähiten epäonnistunut, aika tarkkaan saa katsoa että edistyksen edellisistä kuvista havaitsee.

Pystyssä on.

Talopakettiasennus saatiin eilen pienistä alkukommelluksista huolimatta hyvälle alulle. Isommasta asiasta ei ollut kyse, kuin että tehtaan lastauspäässä oli joku keksinyt asennuksen alkamisajankohdan olevan pari tuntia myöhemmin kuin olimme ilmoittaneet. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin eikä mihinkään ongelmiin liittyen olla oltu yhteydessä allekirjoittaneeseen (arkkitehti- ja rakennesuunnittelijana sekä perustusurakoitsijana oletan, että mikäli ongelmia olisi, niistä oltaisiin minulle selkeäsanaisesti avauduttu...). Ilmeisesti talo on kuitenkin rakenteeltaan hiukan työläs, sillä tänään työpäivän jälkeen oli vasta kattoristikot, päätykolmiot ja päätyräystäselementit paikallaan. Olisin odottanut että talo olisi ollut jo aluskatteessa, mutta hyvä kuitenkin että nosturi oltiin saatu tontilta jo tänään pois. Seuraavassa hiukan kuvia:

Ensimmäisiä elementtejä asennetaan. Meininki on että elementit nostetaan suoraan rekasta perustuksille ja tuetaan väliaikaisesti paikoilleen.

"Things you can not they're just framed in blood", vai olikos tässä sittenkin musta paneli.


Tässä menee ruokailutilan "käänteisen erkkerin" elementti paikalleen.


Tämä kuva on jo tältä päivältä. Talo sai eilen illalla aika tavalla vettä niskaansa, mutta olin todella positiivisesti yllättynyt kun se oli tänään jo miltei täysin kuivunut eikä näyttänyt ehtineen kärsiä sateesta lainkaan. Koska asia etukäteen stressasi ihan jonkin verran, mietin että miltähän mahtaa alueen pitkästä tavarasta paikalla rakentajista tuntua.

Talo pihan puolelta. Piha näyttää itse asiassa paljon isommalta kuin paperilla, talo taas juuri siltä kuin sen pitääkin, eli jopa vähän paremmalta kuin suunnitelmissa.




Vaihdoimme punertavien panelien sävyn viime tingassa ennen niiden tilausta astetta vähemmän ruskeaan, enemmän punaiseen sävyyn. Tehdasmaalauksen jäljiltä voisin todeta, että oli hyvä veto. Ei haittaa yhtään, jos viimeinen maalauskerta muuttaa sävyn vieläkin punaisemmaksi, mutta miellyttää se näinkin (vaikka panelit nyt ovatkin aika purussa ja pölyssä ja siksi suttuisen näköiset). Kuultomaalaus osoittautui myös ehdottomasti oikeaksi ratkaisuksi. Tasainen peittoväripinta olisi paljon tylsemmän näköinen, olkoonkin että niin julkisivu olisi huoltovapaampi.

Josko huomenna sitten oltaisiin jo aluskatteessa. Odottelemme myös loppujen ikkunoiden saapumista tehtaalta, toistaiseksi saamme vielä äimistellä valtavan suurilta tuntuvia aukkoja.

Alle 12 tuntia talopakettitoimitukseen...

...Pakko se on myöntää että jänskättää. Meneekö asennus ongelmitta ja näyttääkö talo luonnossa yhtä hyvältä kuin paperilla? Kävin vielä tänään tekemässä viimeisiä valmisteluita, kuten siirtelemässä perustusten ympäriltä tavaraa pois tieltä ja hiomassa lattian reunoilta korkealle jääneet tärsät pois. Aamulla sitten hiukan tavallista aikaisempi herätys ja kameran kanssa tontille.

Enää viikko talopaketin toimitukseen!

Alusta alkaen oli selvää, että valamme lattian ennen talopakettiasennusta. Viime viikot ovat menneet rattoisasti valu-urakan valmisteluissa, nyt odottelemme että valu kuivuu ja Kodikkaan asentajat ehtivät meidän työmaalle.

Päättyvää edeltävällä viikolla urakoimme raudoitteet lattioihin. Olimme sopineet Nereuksen lattialämmitysasentajan kanssa lämmitysputkiston asentamispäivästä, ja kuinka yllättikään, raudoituksen viimeistely edellisenä iltana kaatosateessa lampun valossa osoittautui odotettua työläämmäksi. Päästyämme lähtemään työmaalta puoliltaöin totesin rikkoneeni henkilökohtaisen ennätyksen: 15 tuntia töitä putkeen (päivä konttorilla, jolta hirmuvauhdilla raksalle) - syömättä koko päivänä. Kotiin päästyäni olin "kohtalaisen" poikki, eikä mieltä varsinaisesti lämmittänyt kun aamulla heräsin lattialämmitysmiehen soittoon, ettei putkistoa voidakaan asentaa. Syynä tähän oli raudoituskorokkeiden puuttuminen. Koska lattialämmitys sisältyi Enermixin diiliin enkä täten saanut sopimuspapereita suoraan Nereukselta, eikä kiireessä kukaan hoksannut mainita että korput pitää olla laitettuina ennen lattialämmitysasennusta, en niitä enää tuohon väliin ruvennut (henkkoht ymmärrettävästä syystä) paikalleen ripottelemaan. Onneksi valuporukkakin oli sen verran kiireinen, että ei tarvinnut järjestellä mitään muuta etukäteen sovittua uudelleen lattialämmitysasennuksen siirtymisen takia.

Siellä se nyt joka tapauksessa on. Vaikka väliseinien paikkoja koitettiin merkkailla ja putket näyttävät niitä aika hyvin väistelevänkin, taidan kiinnittää seinät lattiaan ihan vaan liimaamalla. Ironisesti juuri jäykistävien väliseinien, jotka on pakko ankkuroida laattaan, kohdilta putkia risteilee huoneesta toiseen kaikista eniten. Sisäänkäynnin portaan laatan raudoitus herätti hilpeyttä, vaikka se itse suunnittelemani onkin. Ainakin luulisi portaan kestävän...

Valun kävi tekemässä hämeenlinnalainen porukka, joka on Kodikas-Talojen kohteita viime aikoina valanut enemmänkin. Homma sujui vaihteeksi hyvinkin kivuttomasti: porukka saapui ajallaan paikalle oman pumppuautonsa kanssa, tiesi kyselemättä mihin korkoon mikäkin pinta pitää valaa ja pesuhuoneen kohtaan pienen allasmaisen syvennyksen tekemistä varten tekemämme muottikin tulkittiin oikein, vaikken siitä ollut kuin hätäisesti maininnut. Sain ennen valun alkua vain yhden soiton, jolla nämä seikat varmistettiin. Ainoan miinuksen annan siitä, että ylijäävän betonin sijoituksesta ei kyselty mitään (enkä muistanut itsekään siitä mainita), ja se oltiin dumpattu kasalle kohtalaisen typerään paikkaan talon eteen. Onneksi, jo toiseen kertaan tällä työmaalla, kuraa jäi yli uskomattoman vähän, eikä siitä eroon pääseminen tuota hankaluuksia. Lattian pressutukseltakin säästyttiin, kun valuporukka veti laatan pintaan hoitoaineen. Täytynee ensi viikolla, jolloin ei tarvitse muuten tehdä paljon mitään, koittaa vielä hoitaa laatan hionta pois alta, kun senkin voi vielä tehdä niin etteivät seinät ole tiellä. Seuraavalla viikolla ne lopultakin tulevat.

Mainittakoon vielä, että saimme aikaan päätöksen kiintokalustetoimittajasta. Topi-Keittiöt vaikutti kokonaisuudessaan varmalta ja hinnaltaan sopivimmalta vaihtoehdolta, mutta helposta valinnasta ei tällä kertaa ollut kyse.

Pikaista päivitystä

Työmaa on edistynyt, mutta ei aivan toivottua tahtia. Perustusten ulko- ja sisätäyttöihin tuhraantui lopulta paljon enemmän aikaa kuin olisin kuvitellut, pääasiassa erinäisten ei-meistä johtuvien viivästysten ansiosta. Joka tapauksessa nyt, lopultakin, se päivä alkaa häämöttää, jolloin voimme pyytää Alfa-Kodikkaan tehtaalla jo loppukesästä valmistuneet elementit tontille. Lattiavalua olen suunnitellut ensi viikon alkuun, ja pakettiasennus toteutuisi tällöin seuraavalla viikolla. Samalla viikolla päästään (teoriassa) jo vetämään ilmastointiputkia paikoilleen ja rakentelemaan yläpohjaa talven varalle. Onneksi ilmastonmuutos näyttäisi tänä vuonna olevan puolellamme syksyn jatkuessa pitkään lämpimänä, joten talon saamisesta lämmönpitäväksi ei taideta joutua stressaamaan aivan tolkuttomasti.

Perustus- ja maatöiden jatkamisen ohella olemme aloitelleet sisustuksen suunnittelua (tai oikeammin sisusutussuunnittelun suunnittelua) sekä päättäneet taloteknisiä ratkaisuja ja niiden toimittajan. Pirkkalassa toimiva Enermix Oy toimittaa kohteeseemme Nereuksen vesikiertoisen lattialämmityksen ja Nilanin poistoilmalämpöpumpun. Usein lämmitysjärjestelmän valitseminen tuntuu olevan rakentajille aika vaikea pala, eikä asiantuntijoiltakaan saa puolueetonta apua kun käytännössä kaikilla on kytköksiä laitetoimittajiin. Meidän tapauksessa valinta oli kuitenkin hyvin selvä: Polttoaineperustaiset lämmitysjärjestelmät vievät kaikkinensa aivan liikaa tilaa ja ovat joko käytössä liian työläitä tai kalliita, tai muuten aikansa eläneitä ratkaisuja. Maalämmön investointikustannukset ovat budjettimme ulkopuolella ja talo maalämmölle turhan pieni. Suora sähkölämmitys on nykyään totaalisessa pannassa, vaikka se vähän kuluttavassa talossa voisi olla hyvinkin perusteltu ratkaisu. Käytännössä poistoilmalämpöpumppu oli se vaihtoehto, joka jäi jäljelle. Nojoo, onhan nykyään tarjolla esim. tuulimyllyjä (Vuoreksessa ei kuulemma juuri tuule...), aurinkopaneeleita (Suomessa on talvella pimeää, tuli jo huomattua tällekin vuodelle...) ja muuta übervihreää, mutta ne ovat enemmän asialle vihkiytyneiden rakentajien ratkaisuja, ja tässä kohtaa halusin meille varman perusratkaisun. Poistoilmalämpöpumpun eli pilpin etu on myös se, että se sisältää samassa paketissa sekä lämmitys- että ilmanvaihtolaitteen, kaikki komeron ( = tekniikalle varaamamme tilan) kokoisessa paketissa.

Seuraavaksi pitäisi päättää keittiötoimittaja, jotta saamme yhden sisustuksen kannalta olennaisen valinnan lyötyä lukkoon. Tarjouskilvassa viimeiselle kierrokselle pääsivät Isku ja Topi-Keittiöt. Myyjien lähestymistapa työhönsä ja tarjoamaansa tuotteeseen ja palveluun ovat melko lailla vastakkaiset, Iskun toiminnassa on enemmän fiilistä ja Topilla varmuutta. Odotamme itsekin mielenkiinnolla, kumpi toimittaja voittaa kilvan...

"Pics or it didn't happen!"

Koska blogin lyhyen olemassaolon aikana olen jo saanut kyselyitä kuvien perään, niin käydäänpä läpi hiukan menneitä vaiheita niiden kuvien kera. Polkaisimme työmaan käyntiin aiemmin kuin olimme arvelleet niin tapahtuvan, koska naapurimme ilmoitti heidän tontilla tehtävistä louhintatöistä. Kävin uteliaisuuttani katsomassa paikan päällä, jolloin selvisi, että meidänkin tontilla jouduttaisiin louhimaan pätkä kanaalia viemärilinjojen tieltä – ja että se olisi syytä tehdä aika pikaisesti, mikäli mielimme tehdä sen ennen kuin naapurin tärinää pelkäävä harkkosokkeli alkaisi nousta. Siispä soittamaan rakennusvalvontaan ja anomaan lupaa aloittaa työt mainituista syistä, vaikka rakennusluvasta ei ollut vielä tietoakaan. Tämä ei onneksemme ollut ongelma, ja niin työt saatiinkin alkuun eräänä tihkusateisena toukokuun aamuna.


Louhintatyöt käynnissä: Porataan, räjäytetään (Yksi pään kokoinen kivi lensi naapurin puolelle suojamattojen välistä, mutta onneksi kauas tontin takaosalle, eikä esimerkiksi tontilla odottavaan harkkoletkaan) ja annetaan kaivinkonekuskin siivota jäljet.


Seuraavaksi asennettiin liittymisputket kunnan vesi- ja viemäriverkkoon.


Tampereella on ollut viime aikoina aika paljon alueita, joilla tonttien maanpintoja joudutaan nostamaan reippaasti alkuperäisestään. Selvisimme tässä mielessä suhteellisen vähällä, mursketäyttöä perusmaasta anturan alapintaan tarvittiin "vain" metri, eikä esim. kahta. Maarakennusta meillä on tehnyt alueella muutenkin monessa mukana oleva Suovan Kaivin ja Kuljetus Oy.


Salaojat ja anturanpohjat, joihin teimme sepelistä kapillaarikatkot, kaivettiin valmiiseen täyttöön. Urilta tuli tavaraa kasoille tontin kulmille melko tavalla, mikä hiukan arvelutti, mutta kun vaihtoehto näytti olevan putkien tukeminen sorakasoilla ilmaan anturan alustäyttöjen viereen, tämä taisi kuitenkin olla se ongelmattomampi tapa.


Anturat muotitimme perinteisesti lautamuotein. Yhtä toimivaan lopputulokseen olisi varmaan päästy monien käyttämällä harkkoladontamuotillakin, mutta ainakin näistä tuli nätimmän näköiset. Valitettavasti muotitusvaiheesta ei tullut pahemmin otettua kuvia. Tässä muotit purkamisen jälkeen.


Myös sokkeleissa luotimme perinteiseen ratkaisuun, eli harkkomuuraukseen viidellä harkkokerroksella.


Perustukset rakensimme yhden apumiehen vahvistuksella omin voimin. Lopputulokseen voi olla kohtalaisen tyytyväinen, mutta työmäärä pisti auttamatta miettimään, että mitenkähän tuon tekisi sitten seuraavaan taloon.


Sokkelin kosteuseristykset tein käyttäen anturan päällä ja perusmuurin alapäässä kumibitumikermiä, sokkelille patolevyä ja varmistaen slammauslaastilla, ettei vettä valu patolevyn ylälistan ja sokkelin väliin. Kuva on otettu ennen viimeistä slammausta.


Tällä hetkellä Suovan miehet ovat ulko- ja sisätäyttöjen kimpussa. Työtä hidastaa melkoisesti tontin julmetunmoinen ahtaus, takapuolelle kun pääsee käytännössä vain joko Bobcatilla tai tela-alustaisella kaivinkoneella. Saapa nähdä, tuleeko tällä(kään) viikolla valmista. Kuvassa terassin alueen routaeristykset. Menee muuten kohtuullinen määrä muovia maahan.

Mikä on tämä Talo Encore..?

Asuntomessuille rakentaminen ei ole oikeastaan hullumpaa: Messualueiden rakennettu ympäristö on korkealaatuista ja monipuolista, mitä pidän ihmisten hyvinvoinnin kannalta olennaisempana kuin keskustelemani perusteella useimmat muut. Lisäksi messualueiden kaavoitus antaa vapaammat kädet talojen suunnittelulle, alue rakentuu kerralla kutakuinkin valmiiksi, materiaaleista saa alennuksia ja niin edelleen – ja sanotaan nyt suoraan, että pidämme ajatuksiamme tämän talohankkeen luonteesta sen verran epätyypillisinä, että mielellämme esittelemme sitä muillekin... ja kuulemme ihmisten tuomion lopputuloksesta.

Mitä sitten ovat nämä ajatukset, ja minkä luonteinen projekti on kyseessä? Tiivistetysti päätimme rakentaa ensiasunnoksemme omakotitalon, jonka budjetiksi on asetettu hyväkuntoisen rivi- tai kerrostalokaksion tai -kolmion velaton myyntihinta, ja jonka tulisi palvella meitä elämässämme kuten tuollainen asunto, olematta niiden kaltainen kompromissi tilojen ja yksilöllisyyden puolesta.

Tavallista on, että pienehkön budjetin omakotitalo suunnitellaan melko vaatimattomasti ja varman päälle, vaikka mahdollisuus persoonallisempaankin toteutukseen olisi. Koska emme tässä elämäntilanteessa, jonka on tarkoitus jatkua vielä pitkään, tarvitse montaa makuuhuonetta, suunnittelimme niitä taloomme vain kaksi vapauttaen näin enemmän tilaa hyvinvointi- ja mukavuuspainotteisille ratkaisuille. Lasten kanssa toimiminen vaatii asunnolta niin erilaisia ominaisuuksia ja toiminnallisuutta, ettemme pidä edes mahdollisena toteuttaa nykytilanteessamme sellaista taloa, joka tarjoaisi samaan aikaan sekä haluamaamme elämänlaatua kaksin asumiseen että lasten kasvatukseen, emmekä missään määrin mieluisana kompromissia näiden kahden väliltä. Erään paljon taloja Suomessa myyvän yrityksen toimitusjohtaja sanoi yhdessä asuntomessuihin liittyvässä haastattelussa, että heidän talonsa ovat tarkoitettu asumiseen, ei edustamiseen. Näemme itse asian mielummin niin, että talomme on tarkoitettu elämiseen, ei vain asumiseen.

Lisäksi rock-musiikki, tarkemmin ottaen heavyrock, on näytellyt elämässämme sen verran suurta roolia, että se väistämättä tulee näkymään myös talossamme. Ei alleviivaten, mutta esimerkiksi jotkin värivalinnat lienee helppo ymmärtää tämän taustatiedon myötä. ;)

Lähtökohdista ja projektin historiasta

Tervehdys, arvon lukija!

Tässä blogissa pääset seuraamaan asuntomessukohteemme ja tulevan kotimme, Talo Encoren, vaiheita. Tarkoitus on päivittää tekstejä pitkin rakennusprojektia, asuntomessujen aikana ja hiukan niiden jälkeenkin. Seuraavassa muutama pakollinen alkusana siitä, mitä tapahtui ja miksi.

Idea oman talon rakentamisesta lähti vitsistä, jonka joku heitti Valkeakosken asuntomessujen jälkeen, ja joka kuului kutakuinkin näin: ”Tampereella kuulemma järjestetään asuntomessut vuonna 2012, nyt sitten rakennatte kaikki sinne”, kaikki-sanan viitatessa Kodikas-Talojen miehitykseen, johon itsekin rakennussuunnittelijan roolissa kuulun. Vastauksena sille tuli silloin kuitattua jotain sen suuntaista, että varmaankin, vailla sen kummempaa tarkoitusta. Seuraavan vuoden aikana meillä, Johannalla ja minulla, tuli kuitenkin puheeksi jonkin vuokralla asumista pysyvämmän asumisratkaisun etsiminen, joka osoittautui asunnolle osoittamiemme vaatimusten ansiosta vaikeaksi ja turhauttavaksi koitokseksi. Kävimme läpi kymmeniä ilmoituksia myytävistä asunnoista, teimme laskelmia vanhojen asuntojen remonttibudjeteista, selvittelimme millaisia uusia asuntoja Tampereen alueella on tarjolla ja kävimme pettymässä asuntonäytöissä. Lopulta totesimme, ettemme ole halukkaita maksamaan omakotitalon hintaa paljon pienemmästä kerros- tai rivitaloasunnosta korkeintaan välttävällä sijainnilla, tai lähempänä keskustaa sijaitsevasta koirankopista, johon joutuisi ensimmäisenä uusimaan kaiken, kantavia rakenteita ja ulkoseiniä lukuun ottamatta. Niinpä Vuoreksen asuntomessualueen tonttien tullessa jakoon huomasimmekin olevamme tosissamme suunnittelemassa itsellemme omakotitaloa. On myös täysin kiittäminen asuntomessuja siitä, että ylipäänsä voimme hakea Tampereelta tonttia, koska lapsiperheitä suosiva pistejärjestelmä olisi rajannut meidät pois normaalista tonttiarvonnasta. Saimme tontin lopulta ns. toisella hakukierroksella, ja hurjaksi onneksemme se sattui olemaan yksi niistä joita alunperinkin haimme, ja se sattui sijoittumaan maaperältään alueen parempilaatuiseen osaan. Täten emme joutuneet muuttamaan suunnitelmiamme paljonkaan, ja maarakennus onnistunee sellaisella rahasummalla, että talonkin voi vielä toteuttaa.

Tätä kirjoitettaessa työmaa on jo edistynyt perustustyövaiheen loppupuolelle. Halusimme varmistella tiettyjä messuihin liittyviä taustatekijöitä ennen blogin pystyttämistä, joten tästä syystä olemme pitäneet projektimme alkumetrit hiljaisuutta. Seuraavaksi koetammekin parhaamme mukaan kirjoitella olennaisia asioita jo menneistä vaiheista, suunnitelmista ja sen sellaisesta.