Tänä viikonloppuna koettiin sekä yksi talven eniten lunta kerralla tuoneista sateista että ensimmäinen todella hieno ja aurinkoinen alkukevättä enteilevä talvipäivä. Siinä oli jo riittävästi syytä Vuoreksen talvea karsastaville rokkareillekin lähteä kävelemään raittiiseen ulkoilmaan ja ihmettelemään miltä maailma talven jäljiltä näyttää. Otin ex-asuntomessualueesta muutaman valokuvankin, koska täällä on aika eri näköistä kuin silloin heinä-elokuun taitteessa.
Pienillä tonteilla runsasluminen talvi aiheuttaa päänvainvaa, ja
jouduimme toteamaan että autokatoksen puoleisen naapurin puoleiselle
tontinrajalle alunperin suunniteltu ja kustannussyistä vain tontin
peräosalle toteutettu tuija-aita olisi nyt pahemman kerran tiellä, jos
se olisi koko rajan matkalle istutettu - nyt sen tilalla on
julmetunmoiset lumikasat. Meillä sentään on hiukan vapaata tilaa lumia varten, naapurin hirsinen aita on tällä hetkellä kokonaan lumikasan peittämänä, eikä sulamisveden aiheuttama kosteusrasitus ole sille ainakaan hyödyksi.
Meidän lumitilannetta talven jäljiltä.
Kantava lumi helpotti kulkua, joten kävimme tutustumassa lähemmin Pieneen Viroilaiseen, joka osoittautui pienemmäksi järveksi kuin miltä se metsän takaa oli vaikuttanut. Kuvassa näkymää omakotitaloalueelle järveltä takaisinpäin tultaessa.
Meidän talo naapurin pihan yli kadulta kuvattuna. Terassi ei ole ihan parhaimmillaan näillä lumimäärillä...
Pihaa suunniteltaessa meillä oli vähän sellaista ajatusta että olisi kiva jos se näyttäisi talvellakin joltain, kun Suomessa talvi kuitenkin on aika ... pitkä. En tiedä millä ratkaisuilla ajatus oltaisiin oikeasti saatu toteutumaan etenkään näin pienellä pihalla, mutta todennäköisesti rahaa olisi pitänyt pistää kiinni tuplamäärä käytettyyn nähden (joka sekin jo oli about tuplamäärä suunniteltuun nähden). No, ehkä se sitten alkaa joltain näyttää kun istutukset kunnolla kasvavat, mutta toistaiseksi siellä näkyy ihan vaan lunta.
Alueella liikkuu paljon suuria ja röyhkeitä jäniksiä, joille omenapuiden taimet ovat mitä suurinta herkkua. Meiltä oltiin harvennettu jo yhdestä puusta suunnilleen kaikki alaoksat pois ennenkuin tajusimme laittaa niihin verkot ympärille. Kuoret oltiin onneksi säästetty, mutta saa nähdä joudutaanko joku taimi vielä vaihtamaan.
Teillä on kyllä talo meidän makuun, useita hienoja yksityiskohtia! Erityisesti miellyttää talon väritys ulkoa - voiko kysyä mitä maalia ja värejä käytitte?
VastaaPoistaKiva kuulla että pidätte. :) Talo on kuultokäsitelty Tikkurilan tuotteilla, ei siis varsinaisesti maalattu - kuullotteet ovat toimintaperiaatteeltaan jotain maalin ja kyllästeen väliltä. Käytimme varsinaisena pintakäsittelytuotteena Valtti Akvacoloria, tehdasmaalatut laudat ja rimat oltiin käsitelty Pinjacolorilla ja puuvalmiit osat pohjustimme Valtti Akvabasella. Pohjamaalatulle tai ennestään tavallisella maalilla maalatulle pinnalle tämä ei siis käy, vaan lähtökohdan on oltava joko puuvalmis, pohjustus/suojakäsitelty tai aiemmin samalla sävyllä kuullotettu puu.
VastaaPoistaSävyihin liittyy yksi ongelma: Punaisesta sävystä on saatavilla enää replicaa. Sen sisältänyt värikartta lanseerattiin talon suunnittelun aikoihin, mutta vedettiin noin vuoden sisällä pois myynnistä koska sävyille oli kuulemma huonosti kysyntää ja ne vaativat jotain erikoispigmenttejä. Värikoodilla nykyään saatavasta likimääräissävystä puuttuu "musta puraisu", mikä on sävyssä aika olennainen osa. Onneksi meillä oli pohjalla yhden kerran käsittely alkuperäisellä värillä, niin se säilyi vielä maalatessamme viimeisen kerroksen replicasävyllä. Kyseisen sävyn värikoodi on 5099 (Ahkio). Musta sävy on 5089 (Piki), joka on edelleen normaalisti saatavilla.