14.8.2012

Ethän koske, kiitos.

"... Hö, kaatuukse?"

Seuraavassa katsaus messujen useimmin kysyttyihin kysymyksiin sekä kommentteihin, jotka olivat syystä tai toisesta mieleenpainuvia.

Selkeästi useimmin kuultu kommentti koski keittiön tiiliseinää, johon ymmärrettävistä syistä emme toivoneet ihmisten aivan kauheasti koskevan. Kyseessä on kuitenkin, suoja-ainekäsittelystä huolimatta, huokoinen materiaali, josta vielä irtoaa hinkkaamalla murua (käsinlyödyn kaltainen tiili kun on kyseessä). Nähtyään koskemisen kieltävän lapun yllättävän moni kysyi seinästä, että kaatuuko se. Kiitos kommenteista - voitte kuvitella miten paljon tuo loppumessuista kyllästytti. Kuten toisaalta myös huvitti ihmisten reaktio siinä vaiheessa, kun tuon harhakäsityksen päätti korjata. ;)



Tiiliseinä herätti toki myös monenlaista muuta kommenttia. Aika tavallisesti siitä todettiin, että "tohon on jätetty toi tiili tuolla tavalla". Rakennushommista totaalisen tietämättömät ilmeisesti ovat sellaisessa käsityksessä, että normaalisti sileiksi tasoiteltavat seinätkin tehdään noin pienistä, rosoisista ja epätasaisista kivenkappaleista. Onneksi meillä on sitä varten erilaisia harkkoratkaisuja... Pohjanmaalaisia riemastutti tiilen tyypin kertovassa lätkässä ollut maininta tiilten alkuperästä, eli Ylivieskasta.

Ehdottomasti hauskin tapaus oli silti viimeisenä mesuspäivänä, kun joku vanhempi naishenkilö seinän nähtyään kallistui nojaamaan kyynärpäänsä sitä vasten, ja niihin päätään tukien teeskenteli itkevänsä. Seuralaisensa ihmettelivät että mikä toiselle tuli, ja tämä sanoi että seinä on suorastaan järkyttävän kaamea. Tartuin tuohon sanoen, että kuulin jonkun kertoneen että asukas olisi sanonut seinää kauniiksi. Nainen kommentoi tuohon että "älä hyvä ihminen kerro enempää, en todellakaan halua nähdäkään sellaista ihmistä!" Päätin säästää hänet pahimmalta järkytykseltä jättämällä kertomatta kuka olen.

Berliinin raidelinjakartta työhuoneemme seinällä poiki myös jatkuvasti keskenään samansuuntaisia kommentteja: "Kato, Lontoon metro! ... eiku, Saksan, öö, Berliinin." Osa ihmisistä katsoi huoneeseen niin pikaisesti, että heille todella jäi kuvitelma, että kartta olisi ollut Lontoosta, mutta jotkut se tuntui suorastaan irrottavan hetkestä. Moni jäi nojailemaan huoneen oven karmiin ja katselemaan pitkäksi aikaa kartalta löytyviä paikannimiä. Hienoa, jos onnistuimme kesken messupäivän nostamaan joillekin esiin esim. hyviä muistoja, tai muuten vaan tuottamaan hiukan odottamattoman hienon kokemuksen. Itselleni ei oikein selvinnyt, miksi niin monet olettivat seinälle laitetun metrokartan olevan ilman muuta Lontoosta, ja jotkut päivittelivät ääneen että miksi ihmeessä kartta on Berliinistä, tai miksi ylipäänsä moinen oli pitänyt seinälle laittaa. Kysehän ei tietenkään ole pelkästään siitä, että kartta olisi hienon näköinen ja erikoinen sisustuselementti, vaan pääasiassa sen herättämistä fiiliksistä. Voin kertoa myös itse monena messupäivystyspäivänä jääneeni tuijottelemaan karttaa ja miettimään yhtä sun toista, aika paljon sitä miten pienen osan kaupungista olen nähnyt, vaikka siellä on useampaan kertaan tullut käytyä.

Keittiöstä tuli pääasiassa positiivista palautetta, messuilla vierailleet julkkiskokit jopa äänestivät sen jaetulle kärkisijalle alueen kaikista keittiöistä. Kaikkien mieleen se ei kuitenkaan ollut: muutamat messuvieraat olivat sitä mieltä, että tässä keittiössä ei ole tarkoitus laittaa ruokaa, tai sei ei käytännössä ole mahdollista...
...Eipä vissiin sitten. Kuvassa ensimmäinen talolla kokattu ateria, jos ja kun ei pikaista grillin testaamista lasketa. Totesimme, että ruuanlaitto tuolla on aivan mahtavaa, kun keittiö oikeasti on sellainen, jossa mahtuu työskentelemään ja jossa on laadukkaat kodinkoneet. Ja meillä on sentään keittiö messualueen pienimmästä päästä, eivätkä toisaalta aikaisempienkaan asuntojemme keittiöt ole olleet pahinta sorttia tarjolla olevista.

Messuvieraat suhtautuivat myöskin meihin esittelijöinä mielenkiintoisesti, siis silloin kun heille selvisi että olemme talon rakentajat tai tulevat asukkaat. Koin itse pari hyvin mielenkiintoista hetkeä tähän liittyen. Parhaimmillaan sain henkilökohtaisesta vaivannäöstäni ja onnistumisesta kehuja messuvierailta aivan kättelyn kera, ja pahimmillaan haukkuja käänsi takkinsa kun hänelle jotenkin selvisi, että talon isäntäväkeä on paikalla. Näitä ei onneksi ollut montaa. Hämmentävin kommentti koko messuilla tuli eräältä naiselta, joka minut nähdessään ilmoitti nähneensä aurastani että olen talon isäntä, tehnyt valtavasti töitä ja lopen väsynyt. Niinpä kai sitten, itselläni on kokemusta lähinnä sellaisista auroista, joilla käännetään peltoa, ja ilmeisesti olen vielä väsyneempi kuin miltä minusta tuntuu.

Mahdollisesti päivitän tai täydennän tätä merkintää, jos ja kun huomaan että jotain kertomisen arvoista unohtui, mutta nyt alkaa olla paikallaan mennä valmistautumaan muuttopäivään.

2 kommenttia:

  1. Millainen on päällimmäinen kokemus messuista? Tekstistä jotenkin välittyi ärtymys... Nyt ensimmäistä kertaa messuilla käydessäni ihmettelin kuinka moni tuleva asukas oikeasti oli messutalossaan paikalla; tuntui, että tosiaan voisi olla aika hermostuttavaa touhua seurata vieraiden sorkkimista ja kuunnella välillä aika väsyneen tylyjäkin arvioita tehdyistä ratkaisuista. Onko silti myös positiivinen mieli? Meidän mielestämme talonne oli ehdottomasti ykkönen ja tällaisia kommentteja kuulin myös kavereiltani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea kysymys. Pääasiassa kommentit messuilla olivat erittäin positiivisia, ja kaikista pidemmistä keskusteluista, mitä messuilla tuli käytyä, jäi hyvä fiilis. Kääntöpuolena joidenkin messuvieraiden totaalinen toisten omaisuuden kunnioituksen puute (ja siitä johtuva jatkuva huoli mahdollisita vaurioista vaikeasti korjattavissa kohdissa) sekä jotkut toistuvat, typerät kommentit osoittautuivat etenkin loppumessuista yllättävän kuluttaviksi. Kokemus oli lopulta positiivinen ja messujen edut rakentajalle kiistattomat, mutta kieltämättä tuosta viime blogimerkinnäistä Tuli hiukan tuollainen "päästellään höyryjä" -henkinen. Vaan eihän kaikki siinäkään ollut negatiivista, korkeintaan hiukan huvittavaa. :)

      Poista