Luonnon(kivi)katastrofi

Edellisestä merkinnästä on taas vierähtänyt pieni hetki. Käytännössä tässä on ladattu akkuja hyvä tovi, jotta jaksetaan tehtä loppuun kesken jääneet hommat ja korjata vähemmän tuubiin menneitä paikkoja. Moni ihmetteli asuntomessuilla, että mitä mahtaa löytyä makuuhuoneemme takaa suljettujen lasiliukuovien takaa. Nyt kun urakka sillä osastolla alkaa olla takanapäin ja seuraavatkin messut jo päättyneet, lienee paikallaan vähän valottaa sitäkin salaisuutta.

Kuten talomme messuesitteen pohjakuva kertoi, makkarin takaa löytyy kohtalaisen kokoinen vaatehuone ja kompakti mutta sitäkin tehokkaampi kylpyhuone. Suunnittelimme tilaan liuskekivellä laatoitetun lattian, josta lopulta tuli totaalinen painajainen. Päätin tehdä lattian itse, ja kaikki menikin kohtuullisen hyvin siihen asti, kunnes tuli lattian saumaamisen aika. Kovassa kiireessä ei tullut pahemmin etsittyä tai kyseltyä ohjeita, vaan otin jostain laattamyyjän sivulauseesta kiinni: "Sehän kannattaa saumata saneerauslaastilla, sopii tyyliin hyvin", ja sen mukaan toimin. Saumauspäivän iltana laastia kivistä pois pestessä alkoi pelottavasti näyttää siltä, että työmenetelmä sanikalla saumatessa ei olisi ehkä saanutkaan olla sama kuin saumatessa normaalilla saumalaastilla - kura oli kuivunut kivien pintaan jo todella lujasti, kun saumoissa se oli vielä aivan vetelää. Jälkeenpäin kuulin, että laasti olisi pitänyt pursottaa saumoihin ja pestä kaikki ylimääräinen pois samantien, mikä virheestä viisastuneena tuntuikin kovasti järkevältä. Omaa järkeilyä ei ollut ainakaan helpottanut se, että kivilaattojen kiinnitykseen käyttämäni saneerauslaasti lähti kivistä pesemällä hyvinkin pois vielä seuraavana päivänä, mutta saumaukseen ostamani halvempi laasti käyttäytyi täydellisen erilailla...

Näin ollen, lattia näytti kaksi viikkoa ennen asuntomessujen aukeamista jotakuinkin seuraavalta (kuva on otettu ensimmäisen korjaustyövaiheen jälkeen, eli todellisuus oli vieläkin karumpi kuin kuva antaa ymmärtää):

 

Pohdimme yhdessä Kaakelikeskuksen edustajien kanssa ratkaisua tilanteeseen, mutta mitkään pelastustoimet eivät toimineet. Ostimme litratolkulla erilaisia happoja sekä erilaisia hankausvälineitä, joilla koitimme pehmentää laastia ja saada sitä siivoiltua kivipinnoista. Edes betoniautojen puhdistukseen käytettävä 50-prosenttinen fosforihappo ei tuottanut minkäänlaista tulosta, ja vahvempia myrkkyjä kukaan ei enää suostunut myymään, vaikkemme olisi halunneet kyllä ostaakaan.... Näin ollen totesimme, että koska tilaan ei kunnolla makuuhuoneen ovelta kuitenkaan näe, ja messukierrosta tulee aika kaoottinen jos vieralilijat päästettäisiin katsomaan huonetta lähempää, pistetään ovet kiinni ja koitetaan elää sen kanssa. Joillekin messuvieraille, jotka erikseen kysyivät, näytimme tilaa ja kerroimme hiukan tarinaa sen taustalla - kiitokset kaikille ymmärryksestä, ja iso anteeksipyyntö siitä etteivät tilat olleet nähtävissä, vaikka ne selvästi herättivät kiinnostusta.

Messujen jälkeen kävimme Kaakelikeskuksen kanssa läpi vaihtoehtoja tilan korjaamiseksi. He suhtautuivat tilanteeseen todella ymmärtäväisesti ja tulivat vastaan todella hienolla tavalla, jollaiseen nykyään törmää hyvin harvoin. Suurimman osan toimijoista kohdalla tuntui, että jos jotain oli jäänyt kesken tai ilmeni rekkuloita, niin kiinnostus hoitaa asiat kuntoon lopahti täysin siinä kohtaa, kun messut aukesivat ja kohde todettiin esittelykelpoiseksi. Erästäkin yritystä sai pommittaa ihan yrittämällä, että olisimme saaneet heidän urakkansa laskun, jonka tarvitsimme saadaksemme projektin pakettiin pankin kanssa. Täten Kaakelikeskus ansaitsee asiakaspalvelustaan todellisen erityismaininnan.

Koska kivilattiaamme ei saatu lopultakaan pelastettua, vaikka useamman kuukauden ajan sitä varten yhtä sun toista kokeiltiin, ainoaksi keinoksi jäi laatoittaminen uudelleen. Tämäkään ei ollut aivan yksioikoista: vanhaa lattiaa ei suinkaan voitu piikata pois ja tehdä vaan uutta tilalle, koska vessan puolella lattiassa ja seinillä oli vedeneristykset, jotka olisivat purkutöiden myötä tuhoutuneet, ja seinien alimmat laatat oltiin mitoitettu tavallista roisisti paksumman kivilaatan mukaan. Siispä lattia piti tasoittaa yli ja laatoittaa päälle.

Työ vaikutti taas kerran paperilla helpolta ja nopealta - hiotaan vain korkeimmat nokat sileiksi, levitetään kura tasaiseksi ja uudet laatat selkään. Työ ei kuitenkaan käynyt ihan noin helposti; ensinnäkin kivissä oli aika paljon enemmän hiottavaa kuin jokunen nystyrä siellä täällä, toiseksi hiomisesta leviävä pöly sekoitti kaiken mahdollisen. Pahimmillaan työ piti keskeyttää, koska ei enää yksinkertaisesti nähnyt eteensä, ja kun lopulta tuli valmista, tasoittamista ei voinut aloittaa ennenkuin kaikki pöly oli varmasti laskeutunut ja saatu imuroitua pois.

Kuvassa tasoittamista. Itsetasoittuvalla tämä olisikin käynyt näppärästi, mutta koska sellainen ei ole vedenkestävää laastia, tasoitus piti tehtä - ironista kyllä - saneerauslaastilla. Kuivan tilan puolelle taisi kyllä kadota joku jämäpussi itsetasoittuvaakin, ei siitä muuten olisi tullut ikinä valmista.

Vessan puolella haasteensa toi suihkun vaatimat kaadot, mutta onneksi olin tehnyt alkuperäisen kivilattian kunnolla, jolloin suuremmaksi työksi jäikin tasainen lattian osa. Tässä vaiheessa kävi myös selväksi että vaatehuoneen ja vessan välinen liukuovi oli irroitettava ja nostettava ylemmäs, koska laattapinta oli aukon kohdalla alempana kuin muualla, ja uudet laatat korottivat lattiaa entiseltään.

Lukuisten tasoitus- ja hiontakertojen jälkeen baana oli lopultakin valmis laatoitettavaksi.

Koska halusimme tilaan luonnonkivilattian, mikään muu ei nytkään tullut kysymykseen (onneksi Johanna tyrmäsi tylysti varovaisen esitykseni helposta ja kivasta kymppi-kymppi-peruslaatasta). Kaakelikeskuksen valikoimista löytyi sopivan oloinen laatta: valmiiksi arkitettua, hiottua pikkukiveä, joka ei ollut liian paksu päällelaatoitukseen, ja jonka työstäminen itse vaikutti riittävän vaivattomalta. Mallailin ensin hiukan arkkeja lattiaan ja kokeilin laserin kanssa mittailla vähän linjoja, mutta jo muutaman asennetun arkin jälkeen totesin, että työ kulkee itsestään niin kuin kulkee, ja linjausvälineet joutavat jorpakkoon.

Asennustyö meneillään. Arkkien ladonta itsessään kävi hyvinkin helposti ja nopeasti - jopa helpommin kuin tavallisen suorakulmaisen laatan asennus, koska saumojen leveyksillä ei ollut kaksistakaan merkitystä, kun ne joka tapauksessa vaihtelivat olemattomista leveisiin jo arkinkin sisällä. Työlääksi homma meni siinä vaiheesa, kun saumoista tursuava laasti piti siivota pois, tai tultiin lähelle vastakkaista seinää, jolloin arkki piti leikkoa puoliksi, repiä kivet irti verkosta ja nappuloida kivi kerrallaan väli täyteen. Arvioin että asettelin lopulta yksitellen enemmän pikkukiviä lattioiden reuna-alueille, kuin mitä alkuperäiseen lattiaan soviteltiin isoja liuskekivikappaleita.

Tästä saa hiukan osviittaa, mistä kyse. Vessassa seinänvierustoiden laatoittaminen oli erityisen tarkkaa, koska sauman seinälaattaan piti olla ehdottoman siisti. Nythän lattialaatta liittyi seinään eikä päinvastoin kuten yleensä. Teknisesti parempi toisinpäin, mutta minkäs teet kun tilanne oli tämä. Hyvät silikonit ja lattialämmitys takaavat kosteusteknisen toimivuuden.

Viimeisiä viedään. Aloitin laatoituksen kahdesta suunnasta, kylppärin ja vaatehuoneen vastakkaisista nurkista, jotta en olisi laatoittanut itseäni nurkkaan, mutta suuntien yhdistymiskohta vaati vielä vähän lisää nappulointia pikkukivi kerrallaan.

Saumaus voitiin tällä kertaa suorittaa tavallisella saumalaastilla. Suojasin kivet varmuuden vuoksi klinkkeriöljyllä, mikä varmasti helpottikin pesuvaiheessa, joka oli paljon vaivalloisempaa kuin laastin levittäminen. Tällainen luonnonkivimosaiikki vetää laastia melkoisesti, jolloin ylimääräistä laastia leviää laattojen päälle enemmän kuin isompia ja tasaisempia laattoja saumattaessa.

Yhtä kaikki, urakka saatiin tehtyä ja lattiasta tuli hyvä ja kaunis. Itse asiassa se on paljon paremman näköinen kuin miltä alkuperäinen liuskekivilattia olisi tässä tilassa näyttänyt onnistuessaankin. Olisi pitänyt alunperinkin valita tämä laatta, kun hintaerokaan ei ollut merkittävä liuskekiveen nähden.

Tämän jälkeen tehtäväksi jäi vielä yhden Tikkurilan Tunto Kivellä pinnoitettavan seinän tekeminen, mutta kirjoittelemme siitä eri tekstin, koska siihenkin liittyi pari mielenkiintoista koukkua. Päivitys odotettavissa lähiaikoina.