Keittiötoimittajaksi valikoitui pienen, aika pitkälti hinta- ja fiilispohjaisen, vertailun jälkeen Topi-Kalustaja. Lähdimme ideoimaan keittiötä joskus viime vuoden loppupuolella. Tässäkään kohtaa meillä ei ollut kovin valmista visiota, että juuri jonkinlaista pitää olla. Sitä "meidän näköistä" lähdettiin taas hakemaan. Tammi oli ehkä materiaalina se ensimmäinen selvä valinta, sopisi yhteen parkettien kanssa ja on muutenkin hieno materiaali. Jotain kontrastikasta, helpoimmillaan mustaa, oli myös mielessä. Muutaman Topilla pidetyn ideointipalaverin myötä kokonaisuus alkoi hahmottua. Aluksi ajattelimme että yläkaapit olisivat tammenväriset ja alakaapit mustat. Tasojen ykkösvaihtoehtona suurissa haaveissa olisi tietysti ollut kivi, mutta se ei kuitenkaan olisi mitenkään päin mahtunut budjettiin. Jossain vaiheessa näytti hetken jopa siltä, että puukaan ei onnistu, vaan laminaattiin olisi tyytyminen... Tässä vaiheessa näytti pahasti siltä, että joudutaan tekemään vaatimaton kompromissi, mutta onneksi tietyt valinnat mahdollistivat toisia ja asiat loksahtivat paikoilleen, ja lopputuloksena saatiin aika pitkälti juuri sitä mitä haluttiinkin.
Puuviilutetut kaapinovet saivat jäädä haaveisiin, mutta toisaalta laminaattipintaisiin saatiin kolmiulotteisempi kuvio, joka on vielä käytössäkin hoidettavissa. Lopulta suurimman vaikeuden tuotti yläkaappien ovien väri, johon koitimme pitkään epätoivoisesti hakea jotain kontrastia tuovaa väriä tai materiaalia. Onneksi Topin myyjä osasi taitavasti ehdottaa meille mustaa myös yläkaappeihin, vaikka aluksi pelkäsimme että josko kokonaisuudesta tulee sillä tapaa jopa meidän mielestämme liian tummasävyinen ja synkkä(!). Nyt valmista keittiötä katsellessa on aivan selvää, että joku muu väri yläkaapeissa olisi ehdottomasti jo yksi elementti liikaa, ja lopulta matalat yläkaapit yhdessä ylä- ja alapuolisen tilan kanssa tuottavat sen verran ilmavan lopputuloksen, ettei mustaa ole yhtään liikaa. Päin vastoin, keittiöstä tuli todella hyvän näköinen. Matalat, vain yhden hyllyn yläkaapit, oli hyvin varhaisen vaiheen selkeä päätös, sillä mielestämme seinäkaappien on oltava sellaiset, että ylähyllyillekään ei tarvitse kurkotella saati kiipeillä jakkaran kanssa.
Yksi olennaisimmista yksityiskohdista keittiössä, ja ehkä myös yksi mieleenpainuvimmista koko talossa (asuntomessuilla? ;) on keittiökaappien välitilan toteutus ruosteisella, tai oikeammin ruostutetulla pellillä. Muistelimme joskus nähneemme ruosteista peltiä jonkin sisustuspuljun messuosastolla, ja ideoimme että tässä voisi olla tuore vaihtoehto niille moneen kertaan nähdyille laatoille tai välitilalaseille. Jostain intuitiosta se tämäkin idea vain syntyi...
Oikeiden työtapojen löytäminen vaati ensin aika paljon selvittelyä, mutta lopulta saimme jonkinlaisen käsityksen siitä, miten homma kannattaisi tehdä. Siispä ostamaan peltiä (kiitokset Riihon Teräsvälitykselle Tuuriin!) ja usuttamaan pahaa-aavistamattomat sukulaiset leikkimään kotikemistiä. Suolavesi-etikkahappoliuoksella peltiin saatiin aikaiseksi mukava ruoste jo yhdessä vuorokaudessa, ja ripottelemalla päälle soodaa pyrittiin pysäyttämäään reaktion jatkuminen. Irtotavara pois pesemällä ja kuivauksen jälkeen monta kerrosta uretaanilakkaa pintaan, ja voilá. Huvittavasti aika moni kauhisteli etukäteen koko ideaa ja pelkäsi siitä tulevan täydellisen katastrofin, mutta kaikki ovat todenneet valmiista lopputuloksesta, että todella hieno ja näyttävä siitä vaan tuli.
Alla kuvissa vielä keittiötä saarekkeen suunnalta katsottuna.
Información con respecto a Niza
VastaaPoistaturvakamerat