Työohjeita vol. 1: pellit

Ensimmäisen messuviikon aikana tietyt yksityiskohdat ovat jatkuvasti herättäneet kyselyitä niiden toteutuksesta, joten kirjailenpa työohjeita ylös, niin ne ovat täällä tallella ja kaikkien luettavissa.

Ylivoimaisesti eniten huomiota on herättänyt, niinkuin hiukan ennakoimmekin, keittiökaappien välitilojen ruostutetut pellit. Vastaavanlaiset syntyvät seuraavanlaisella reseptillä:

1. Selvitetään kuvista tai mitataan paikan päällä minkä kokoinen pelti tarvitaan ja etsitään rautakauppa, josta saa halvimmalla sopivan aihion. Koska meidän keittiöön tarvittiin pitkähkö pelti, sopivaa ei löytynyt mistään suoraan hyllystä, mutta Riihon Teräsvälitys, Tuuri pystyi tilaamalla toimittamaan tarpeeksi pitkän pellin sopivaan hintaan. Liian paksua peltiä ei kannata käyttää, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Me käytimme 1,5 mm paksuista peltiä. Tärkeätä on, että pelti on ns. mustaa rautaa, eli ei missään nimessä mitenkään pinnoitettua saati ruostumatonta terästä. Mieluiten sellaista, ettei pintoja olla myöskään öljytty.

2. Leikotaan pelti oikeaan kokoon ja tehdään aukot, mikäli tarpeen. Koska työpajamme oli yksinkertainen kotiverstas ilman erityisesti teräksen työstöön tarkoitettuja välineitä, käytimme leikkurina timanttilaikalla varustettua käsisirkkeliä. Sähkörasioille reiät tehtiin kuviosahalla.

3. Ennen ruostutusta on syytä poistaa pellin pinnalta rasva ja lika. Pyyhimme pellin ksyleenillä. Ruostutukseen käytimme suola-etikkaliuosta, joka levitettiin pelleille sumutinpullolla, poislukien myöhemmin tehty KHH:n pelti, jolle liuos levitettiin liinalla. Tällöin tuli todettua, että peltien ei tarvitse uida liuoksessa, ihan vaan pinnan kostutus sillä riittää.

Ruostumiseen tuntuisi olevan aika vaikea vaikuttaa juuri mitenkään, eli tulos on täysin sattumanvarainen ja joka kerta enemmän tai vähemmän erilainen, näin ollen aina myös täysin yksilöllinen.

4. Pelti vetää aika hyvään ruosteeseen jo yhdessä yössä, eli jos edellinen vaihe on tehty iltasella, seuraavana päivänä päsee jatkamaan. Luin netistä ohjeen että soodalla käsittelyn pitäisi jotenkin neutraloida suola-etikkaliuos ja pysäyttää ruostuminen, joten peltejä koitettiin vielä käsitellä silläkin. Seuraavaksi kaikki irtoava aines puhdistettiin peltien pinnoilta (aika paljon ruostetta lähti mukana).

5. Pintakäsittelimme pellit lakkaamalla ne maaliruiskua käyttäen Solmasterin uretaanilakalla. Lakkaa vedetään niin monta kerrosta että kaikki kohollakin olevat ruostealueet ovat täysin lakan peitossa. Tällöin tiivispintaisen uretaanilakan pitäisi estää hapen pääsy pellin pintaan jä täten ruostumisen jatkuminen, samalla kun pinnasta tulee kova ja liukas, jolloin se on helppo pitää puhtaana normaaleilla puhdistusvälineillä.

6. Pellit kiinnitettiin seinään Sikabond T2 -voimaliimalla. Tämä liima tarrasi peltiin niin lujasti, ettei se tarvinnut edes kuivumisaikaista tuentaa valumisen varalta.

7. Pellin, seinien ja työtasojen saumakohdat tiivistetään saumaamalla silikonilla tai liima- ja tiivistysmassalla.

Tämän ohjeen mukaan toimittaessa on syytä tiedostaa, että ruostutetun pinnan kestävyydestä ei ole käytännön tietoa, emmekä täten anna mitään takuita sille, että pinta pysyy sellaisena kuin se on uutena. Ainoastaan tulevat vuodet voivat varmuudella osoittaa, miten hyvin uretaanilakka sitoo ruosteen kiinni pelteihin ja estämä hapettumisreaktion jatkumista. Olettaisin että hyvin - tarkoitus ei ollut tehdä "kertakäyttöratkaisua" ja selvitystyötä mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi tehtiin paljon, mutta kaikesta huolimatta varoitukset ovat paikallaan.