Talviaika.

Viikonlopun aikana tehtiin talon vesikatto valmiiksi ja lukuisia pieniä juttuja sinne tänne. Ruukin kattopeltiasennus tapahtui todella nopeasti tehokkaasti, laskin että (virolaisella) asennusporukalla meni koko operaatioon enintään 14 tuntia ja totesin, että taitaa olla parempi jättää tuntitaksa laskematta... Tänään kun vähän ennen kahta saavuin työmaalle, asennusporukka oli jo lähtenyt ja jättänyt jälkeensä asennuspöytäkirjan, katon huolto-ohjeen ja vihjailevan näköisen pikkuruisen pullon paikkausmaalia. Olin aiemmin vannonut että minähän en nouse katolle kun tuppaavat korkeat paikat pelottamaan, mutta eipä tuossa auttanut kuin kiivetä ylös, tarkistaa tehty työ ja paikkailla muutama naarmu, joita löytyi lähinnä jiirin ja läpivientien kohdalta. Hyvältä näytti. Pakollinen paloluukku herätti pientä huvittuneisuutta, siitä ei kovin paksu palomies yläpohjaan sujahda.


Kuvassa Ruukin tiimi jiirin yläpään kimpussa, alhaalla Johanna esittelemässä taloa vierailijoille.


Sisällä asentelimme alakaton jäykistelautoja ja rakensimme vinon sisäkaton päätyjen runkorakenteet. Etukäteen minua varoiteltiin siitä, miten työläs tuon runko-osan tekeminen on, mutta ainakin näin ennen höyrynsulku-urakkaa voisin todeta ettei se työtä kummempaa ollut, eikä edes ottanut kovin paljoa aikaa. Seuraavaksi päästetään ilmastointimies irti, jotta päästään asentelemaan höyrynsulkuja ja eristämään yläpohjaa.

Viikonlopun aikana vaihtui myös kesäaika talviajaksi. Olen aina pitänyt kellojen siirtelyä typeränä tapana ja ihmetellyt, miksi pimeän tuloa iltapäivästä täytyy vielä entisestään aikaistaa. Kun työmaalle pääsee käytännössä työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin haluaa nukkua rauhassa pidempään, päivän lyheneminen tunnilla harmittaa vielä aiempaa enemmän. Onneksi tuli ostettua tehokas sähkövalaisin.